Tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminta (TKI)

2023 voimaan tullut tutkimus- ja kehittämistoiminnan (T&K) rahoituslaki lisää valtion tutkimus- ja kehittämistoiminnan rahoitusta merkittävästi vuosina 2024–2030. Ennakoitava ja pitkäjänteinen rahoitus mahdollistaa laadukkaan ja vaikuttavan tutkimus- ja kehittämistoiminnan korkeakouluissa sekä kannustaa järjestelmän kaikkia toimijoita sitoutumiseen ja investointeihin. Korkeakouluille tulee kohdentaa oma T&K-instrumentti, jolla edistettäisiin korkeakoulujen omien profiilien ja strategian mukaista T&K:ta sekä korkeakoulujen välistä monialaista tutkimusyhteistyötä. Osa T&K-rahoituksesta on suunnattava korkeakouluille myös perusrahoitukseen, jolla koulutetaan T&K-osaajia. 

Korkeakoulujen tutkimusyhteistyö yritysten ja työelämän kanssa on tärkeää, sillä valtion julkisen T&K-rahoituksen kasvu on kytketty yksityisten panostusten kasvuun.  Rahoituksen jatkuminen edellyttää käytännössä korkeakoulujen ja yritysten yhteisiä ponnisteluja ja uusien yhteistyön tapojen kehittämistä.

Suomen työikäinen väki vähenee nopeasti, mikä aiheuttaa osaamisvajetta monille aloille ja yrityksille jo lähivuosina. Väestön väheneminen ja moninaisuuden puute heikentävät Suomen innovointikykyä ja taloutta. Siksi on tärkeää lisätä tutkimusyhteisöjen ja kansainvälisten väitöstutkijoiden mahdollisuuksia työllistyä ja jäädä Suomeen. Kansainvälisten tutkijoiden rekrytoimiseen tulee panostaa pitäen huolta siitä, että tutkimuksen tulokset myös jäävät Suomessa käytettäviksi.

Tohtoreiden koulutusta on kehitettävä ja tohtoreiden urapolkuja myös yksityisen sektorin palvelukseen on edistettävä. Tohtoreiden osuus yritysten T&K-työntekijöistä onkin jatkuvasti noussut ja määrä on lähes kaksinkertaistunut vuosien 2011–2021 välillä. Tutkijakoulutus tarvitsee pitkäjänteistä rahoitusta ja järjestelmällistä ohjausta, jotta tutkijat pärjäävät kansainvälisessä kilpailussa. Tutkijankoulutusta ja -uraa voidaan kehittää myös korkeakoulujen ja yritysten välisellä yhteistyöllä.

Tohtorikoulutuspilotista löydettävät hyvät käytännöt on vietävä tohtorikoulutuksen seuraavaan kehittämisvaiheeseen. Tohtoripilotissa on seurattava tutkijoiden työllistymistä koulutuksen jälkeen. Post doc -vaiheeseen on panostettava ja luotava luontevia väyliä työllistyä yrityksiin. Tämä edellyttää kasvavaa kahdensuuntaista vuorovaikutusta elinkeinoelämän ja yliopistojen välillä.

Tohtorikoulutettavien määrän lisääminen edellyttää panostuksia myös aiempiin korkeakouluopintoihin. Ilman riittävää perusrahoitusta opiskelijan polkua tohtoriopintoihin ja tutkijaksi ei voi viedä eteenpäin.

> Lue lisää: Tohtorit työelämässä (2023) -selvitys