Yliopistot ja ammattikorkeakoulut

Suomen koulutustaso eli nuorten ikäluokkien korkeakoulutettujen osuus on jäänyt jälkeen kansainvälisessä vertailussa. Miksi tästä pitäisi olla huolissaan? Koulutus ja tutkimus nostavat työn tuottavuutta, mikä on edellytys talouden kestävälle kasvulle ja julkisten palvelujen rahoittamiselle. Koulutustason nostaminen 50 prosenttiin on elinehto hyvinvointimme ja kilpailukykymme säilyttämiselle.

Suomen kansallinen tavoite korkeakoulutettujen määrän nostamisesta yli puoleen tarvitsee toteutuakseen sekä ammattikorkeakouluja että yliopistoja. Koulutuspaikkojen lisäykset on rahoitettava täysimääräisesti. Suunta on ollut kuitenkin päinvastainen: aloituspaikkojen lisäysten myötä korkeakoulujen perusrahoitus suoritettua tutkintoa kohden on laskenut merkittävästi, mikä uhkaa koulutuksen laatua sekä koulutustason noston toteutumista.

Osaajatarpeiden muutokset ja pienenevät ikäluokat luovat haasteita eri puolella Suomea. Erityisesti ammattikorkeakoulujen toiminnassa korostuvat yhteydet työelämään ja alueelliseen kehittämiseen. Ne luovat työelämälähtöisiä ratkaisuja osaajapulaan ja tuovat tutkittua tietoa työnantajien käyttöön. Yliopistojen profiilissa taas korostuu koulutuksen ja tutkimuksen yhteys.

Korkeakouluja koskevan sääntelyn ja valtion rahoituksen on oltava pitkäjänteistä ja ennustettavaa. Laadukkaan opetuksen ja tutkimuksen edellytyksenä on, että korkeakoulujen rahoitusmallit ja ministeriön tulos ovat toimivia. Mahdolliset valtion rahoituksen leikkausuhat luovat epävarmuutta korkeakoulujen strategiselle profiilien kehittämiselle sekä taloudelle. Korkeakouluja koskevat kehittämissuunnitelmat, visiotyöt ja rahoitusmallit on suunniteltava useamman vuoden aikajänteellä. Lainsäädännön on mahdollistettava autonomisten korkeakoulujen monenlainen varainhankinta julkisen rahoituksen lisäksi.

Suomessa tutkinto-opiskelijaksi hakeutuminen on liian usein vaihtoehto uuden osaamisen hankkimiseksi, vaikka uusi tutkinto ei edes olisi paras ratkaisu. Tutkimusten mukaan uudesta samantasoisesta tutkinnosta ei ole useinkaan selvää taloudellista hyötyä suorittajalleen tai kansantaloudelle. Vuosittain kuitenkin 7 000 korkeakoulujen opiskelupaikkaa kohdentuu henkilöille, joilla on entuudestaan korkeakoulututkinto. Samalla vain kolmannes uusista ylioppilaista pääsee aloittamaan korkeakouluopinnot heti valmistuttuaan. 

Koulutuspaikkojen kasautumista samoille henkilöille on purettava, jotta nuoret pääsevät koulutukseen, järjestelmä toimii tehokkaasti ja verovaroin kustannettu koulutus kohdentuu oikeudenmukaisemmin nykyistä useammalle. Ratkaisupakettiin kuuluu mahdollisuus periä opintomaksuja toisen samantasoisen korkeakoulututkinnon suorittamisesta sekä avoimen korkeakoulun maksukatosta luopuminen laadukkaan ja monipuolisen avoimen koulutuksen tarjoamiseksi. Myös avoimessa korkeakoulussa suoritetuista opinnoista pitäisi voida myöntää tutkinto.