Kevennä vähän – sivistysalan norminpurku

Sivistysala ry:n ehdotukset liittyvät erilaisiin suunnitelmiin, kelpoisuuksiin, koulutusvientiin sekä päiväkodin arjen sujuvoittamiseen – lista ei ole kattava, vaan kyseessä on esimerkkejä siitä, mihin työssä voitaisiin tarttua. Ehdotuksia on kerätty ja käsitelty jäsentemme kanssa. Tavoitteenamme on kohdentaa olemassa olevia resursseja fiksummin parempien tulosten saavuttamiseksi. Ehdotuksemme eivät ole säästötoimenpiteitä.

Erilaisiin suunnitelmiin käytetyt resurssit vaikuttavampaan käyttöön

Sivistysalalla on keskeinen rooli yhteiskunnan tasa-arvon, yhdenvertaisuuden, hyvinvoinnin ja monen muun tärkeän asian edistämisessä. Tällaisten tärkeiden asioiden edistämiseksi lainsäädännöstä löytyy nippu normeja erilaisten suunnitelmien tekemiseen.

Yhdenvertaisuusvaltuutettukin on todennut, että suunnitteluvelvoite typistyy usein asiakirjan laadinnaksi kirjausten jäädessä ympäripyöreiksi – olennaisimmaksi on tullut normin noudattaminen itse asian edistämisen sijaan. Näistä toimimattomiksi osoittautuneista käytännöistä on uskallettava luopua. Se ei tee näistä teemoista vähemmän tärkeitä. Kun voimavarat suunnataan suunnitelmien laatimisen sijaan toisin, annetaan tilaa paikallisille ratkaisuille, joihin kaikki toimijat voivat sitoutua.

Näiden temaattisten suunnitelmien lisäksi sivistysalalla päiväkodeista yliopistoihin on runsaasti oppijoiden erilaisia henkilökohtaisia suunnitelmia. On hyvä, että koulutuksia on kehitetty huomioimaan oppijoiden yksilöllisiä polkuja yhä vahvemmin. Lasten ja nuorten yksilöllinen kohtaaminen ei ole kuitenkaan kiinni yksittäisestä dokumentista.

Koko Suomessa voidaan arvioida olevan yli miljoona henkilökohtaista varhaiskasvatus- tai opiskelusuunnitelmaa. Keventämällä näihin liittyviä normeja voitaisiin vapauttaa opettajien ja kasvattajien aikaa siihen tärkeimpään – aitoon kohtaamiseen.

Kelpoisuuksia kehitettävä moninaistuvan yhteiskunnan tarpeisiin

Sivistysalan osaava henkilöstö on alamme kulmakivi. Kelpoisuus ei ole ainoa laadun mittari, mutta saamme sivistysalalla olla iloisia siitä, että ala on ollut vetovoimainen tehtäviinsä koulutetuille osaajille. Osaajapula on alkanut laajeta kuitenkin myös sivistysalalle. Siksi kelpoisuuksia pitää tarkastella. Onko alalla esimerkiksi riittävästi urapolkuja ja etenemismahdollisuuksia? Estävätkö nykyiset tiukat kielitaitovaatimukset osaavien henkilöiden saamista alalle?

Kelpoisuuksia pitää olla valmis kehittämään ajassa. Kun esimerkiksi tukea tarvitsevia lapsia ja nuoria on yhä suurempi osa oppijoista, emme voi ajatella, että heidän koulupolkunsa on vain tiettyjen ammattilaisten käsissä. Tulevaisuudessa jokaisen opettajan ammattitaitoa on oltava erilaisten oppijoiden kohtaaminen.

Koska koulutusmäärät eivät riitä täyttämään nykyisten tiukkojen kelpoisuusehtojen synnyttämää kysyntää, oppimisen tukeen liittyviä tehtäviä joudutaan hoitamaan määräaikaisuuksilla. Tämä ei edistä alan pitovoimaa.

(Kun oppilas ei annetusta erityisestä tuesta ja siihen sisältyvästä erityisopetuksesta huolimatta näytä saavuttavan arvosanan 5 edellyttämää osaamisen tasoa, tehdään silloin tukitoimena oppiaineen oppimäärän yksilöllistäminen.)

Hyödynnetään koulutusviennin potentiaali täyteen mittaansa

Koulutuksen kysyntä on maailmalla suurta ja koulutusvienti on maailmanlaajuisesti kasvava ala. Suomalaisen koulutuksen laatu sekä kansainvälinen arvostus ja tunnettuus tarjoavat erinomaisen pohjan suomalaisen koulutusosaamisen viennille. Koulutusviennin kasvattamiseksi viennin lainsäädännöllisiä esteitä pitää poistaa ja maahantulon sekä maahan asettautumisen prosesseja parantaa.

Joustavuutta päiväkodin arkeen

Varhaiskasvatuslaissa on asetettu erittäin kunnianhimoiset tavoitteet, jotka tähtäävät siihen, että jokainen lapsi saa hyvät eväät omannäköisensä elämän elämiseen. Kattavien tavoitteiden lisäksi varhaiskasvatuksessa on käytössä laajasti erilaisia valvonnan keinoja.

Kun raamit ovat näin selkeät ja epäkohtiin on mahdollista tarttua jämäkästi, voidaan päiväkodeille antaa lisää valtuuksia harkita itse, miten tavoitteet on mahdollista saavuttaa parhaalla mahdollisella tavalla. Nyt laki sitoo päiväkodinjohtajan käsiä tarkasti henkilöstöresurssin kohdentamisessa: esimerkiksi päiväkodin yhdessä ryhmässä saa olla yhtä aikaa läsnä enintään kolmea varhaiskasvatuksen tehtävissä olevaa työntekijää vastaava määrä lapsia.

Oma kuriositeettinsa on tarkkuus, jolla kouluhedelmätukeen oikeuttavien kasvisten, vihannesten, marjojen ja hedelmien käyttöä ohjataan: Tuen piirissä olevia kasviksia ei saa käyttää ruoanlaittoon. Niitä voi käsitellä ennen tarjoamista eli esimerkiksi pestä, paloitella ja raastaa – jos kuitenkin nämä palat sekoitetaan hedelmäsalaatiksi, niitä ei voi laskea tuen piiriin. Miksi terveellisten raaka-aineiden käytöstä tehdään näin hankalaa? Ruokaviraston tarkastuksiin käyttämä henkilöstöresurssikin olisi paremmassa käytössä tukemassa päiväkotien ruokakasvatusta.