Joutilaisuuden maisemaa – lomalla olemista, ei tekemistä

Tiedättekö, kun joskus päässä kiertää jokin mieltä jäytävä asia, johon ei millään löydä ratkaisua. Ja sitten jonain aamuna, kun heräät, tiedät tarkalleen, miten pitää toimia, ratkaisu on syntynyt. Tai kun joskus pähkäilet pulmaa ja aivosi pinnistelevät, mutta tuntuu, että ajatuslukko vain vetää itsensä tiukemmin kerälle? Ja sitten, kun hetkeksi luovutat pinnistelyn ja keskityt tekemään jotain ihan muuta, korjaat pyörän rengasta, kuuntelet musiikkia tai nypit rikkaruohoja, niin ratkaisu iskee mieleesi kuin salama.

Mistä tämä ratkaisujen yllätyksellinen löytyminen oikein johtuu? Voisiko yhtenä, hieman yksikertaisena, selityksenä olla se, että kun lopetat tietyn asian pinnistelyn ja annat ajatustesi levätä, niin pääkoppasi sisällä ajatustyö jatkuu, tietämättäsi ja pakottamatta?

On tärkeää opetella olemaan myös joutilas

Pään sisäinen toimivuus vaatii virkeää mielentilaa. Levon ja unen merkityksestä puhutaankin nykyään paljon. Onneksi. On lupa etsiä aikaa mielen rauhoittamiseen, koko ajan ei tarvitse suorittaa, vaivata ajatuskoneen kovalevyjä. Tämä levon ylistys tuli mieleeni, kun kirjahyllystä käteeni osui kirja, jonka hankin lasten ollessa pieniä. Siis aikana, jolloin yöunet jäivät aina liian lyhyiksi ja katkonaisiksi, puseron kauluksesta löytyi harva se päivä puurotahroja ja viiden minuutin sohvalla istuminen oli luksusta.

Nuo ajat ovat takana, mutta kirja on yhä hyllyssä. Opuksen nimi on ”Matkaopas joutilaisuuteen”. Kirjoittajat Tom Hodgkinson ja Matthew de Abaitua nostavat melko provokatiivisestikin esiin, miten suorituskeskeinen yhteiskuntamme on ja miten ”joutilaat ihmiset ovat puhtaita ja ylväitä”. Kirjoittajat tarkastelevat joutilaisuutta kirjallisuuden esimerkkien kautta ja onnistuvat esittämään ajatuksia, joihin on helppo yhtyä. Kaiken tekemisen, ahertamisen ja suorittamisen keskellä on tärkeää opetella olemaan myös joutilas. Se tarkoittaa hengähdystaukoa, ajatustaukoa, tilan antamista vapaille mietteille, kahlitsemattomalle olemiselle.

Kesäloman aikana aion löytää niitä hetkiä, jolloin en keskity tekemään, vaan olemaan. Katselemaan kesäistä maisemaa ja meren välkettä, kuuntelemaan tuulen pyörimistä ja lintujen laulua. Annan ajatusten ilmaantua, kuin veteen leviävä vesiväri, jonka lopputulemasta et voi koskaan olla varma, mutta joka aina onnistuu vangitsemaan katseen ja lumoamaan yllätyksellisyydellään.