Suomalaista koulua uhkaa sääntelyähky ja epäluottamus

Julkisuudessa on esitetty vaatimuksia koulutusalan sääntelyn lisäämiseksi. Vaatimukset liittyvät ryhmäkokoon, lähiopetuksen määrään tai henkilöstön tehtävien kirjaamiseen lakiin. Normien lisäykset eivät sovi kehittyvään yksilölähtöiseen koulutukseen ja muuttuvaan opettajuuteen.

Suomen tärkein pääoma on osaaminen. Jotta onnistuisimme opetuksessa ja koulutuksessa, tarvitsemme siihen maailman parhaat opettajat. Sen lisäksi oppilaitoksilla tulee olla mahdollisuuksia tehdä asioita eri tavoin. Tarvitsemme rohkean kokeilukulttuurin ja riittävät resurssit.

– Koulupäivän pitäisi perustua tekemisen, oivaltamisen ja oppimisen iloon niin oppilaiden kuin henkilöstönkin osalta. Arjen muodostuminen normien suorittamiseksi ei tue luovuutta eikä yksilöllisyyttä, sanoo Sivistystyönantajien johtaja Minna-Marika Lindström.

Koulutus on myös parasta syrjäytymisen ehkäisyä. Koska oppijat ovat erilaisia, uuden oppiminen ja osaaminen edellyttävät erilaisia ratkaisuja. Koulutuksen uudistamisessa, esimerkiksi ammatillisen koulutuksen reformissa, tämä tarkoittaa mm. henkilökohtaista suunnitelmaa opiskelijalle. Sen avulla luodaan yksilöllinen väylä työelämään.

– Oppijat ovat yksilöitä. Mutta myös oppiaineet ja oppilaitokset ovat keskenään erilaisia. Näistä muodostuu koulutuksen kokonaisuus, jossa tietty ryhmäkoko tai lähiopetusmäärä toimii toisaalla, toisaalla ei. Kouluissa, arjen yhteistyössä, tiedetään parhaiten mikä toimii, ei säädösten tasolla.

Oppilaitokset eivät koe tarpeelliseksi normiviidakon kasvattamista. Päinvastoin; maan hallituksen linja normien purusta sopii koulutukseen. Koulutuksen järjestäjiin ja koulutuksen ohjausprosessiin voidaan luottaa myös valtiovallan tasolla: sääntelyä ei ole tarpeen lisätä.

Lisätietoja,
Minna-Marika Lindström, p. 050 586 9969
Johtaja Sivistystyönantajat