Ammatillisen koulutuksen leikkaukset – rakeita taivaan täydeltä

Ammatillisen koulutuksen leikkauksista liikkuu paljon epätarkkaa tietoa. On aika selventää tilannetta hieman, eli paljonko itse asiassa leikataan? 

Ensinnäkin puhutaan leikkaussummasta. Vuonna 2024 ammatillisen koulutuksen rahoitusta myönnettiin 135 koulutuksen järjestäjälle 2,14 miljardin euron edestä. Hallitus sopi keväällä kehysriihessä 100 miljoonan euron säästöistä. Tämän syksyn budjettiriihessä sovittiin 20 miljoonan euron lisäsopeutuksesta.  

Yhteensä summa on siis 120 miljoonaa, joka vähennetään koulutuksen järjestäjien vuoden 2025 rahoituksesta. Lisäksi ammatillisessa koulutuksessa sovittiin maksuttomien oppimateriaalien korvaavina säästöinä 6 miljoonan sopeutukset strategia- ja kehittämisrahoitukseen. Myös norminpurku-perusteella tehtyjen säästöjen kokonaismäärä arvioidaan nousevan n. 4 miljoonaan euroon. Näin ollen ammatillisesta koulutuksesta säästetään yhteensä n. 130 miljoonaa euroa vuonna 2025, mikäli kaikki esitykset etenevät suunnitellun mukaisesti.  

Absoluuttista leikkaussummaa ”pienentävät” luvatut koulutuksen indeksikorotukset, jotka pitävät ainakin huolen siitä, että ammatillinen koulutus seuraa yleistä kustannusten nousua ja opetusalan palkantarkistuksia. Myös oppimiseen tukeen tullaan panostamaan. Näin ollen ammatillisen koulutuksen kokonaisrahoitus on myös ensi vuonna yli 2 miljardia euroa. 

Keneltä ja mistä leikataan? 

Tässä kohtaa asiat monimutkaistuvat. Ammatillisen koulutuksella on käytännössä kaksi isoa asiakasryhmää: ilman työmarkkinakelpoista tutkintoa olevat opiskelijat (sisältäen ylioppilaat) sekä jo työmarkkinoilla olevat opiskelijat, joilla on aiempi pohjakoulutustutkinto suoritettuna.  

Jälkimmäisen ryhmän rahoitus käsittää vuoden 2022 toteutuneiden opiskelijavuosien mukaan noin 600 miljoonaa euroa ja 64 500 opiskelijavuotta. Hallituksen sopima 120 miljoonan euron sopeutus kohdistetaan juuri tähän ryhmään aikuisia, eli ammatinvaihtajiin, omaa uraansa kehittäviin tai erikoistuviin ammattilaisiin.  

Vähennys tulee tarkoittamaan n. 11 000 opiskelijavuotta tästä kyseisestä joukosta. Säästö ei siis myöskään kohdistu ylioppilastutkinnon pohjalta ammatilliseen koulutukseen hakeutuviin eikä, tilastoinnin takia, sellaisiin opiskelijoihin, jotka ovat suorittaneet tutkintonsa ulkomailla. Yhteensä noin 118 000 opiskelijavuotta jää säästöjen ulkopuolelle. Hankalaksi asian tekee, että 135 koulutuksen järjestäjästä kaikki eivät järjestä nuorten koulutusta. Näillä järjestäjillä saattaa olla, ja useissa tapauksissa onkin, paljon juuri tähän ryhmään kuuluvia opiskelijoita. Näin ollen yksittäisen koulutuksen järjestäjän kohdalla tosiasiallinen leikkauspotti on melko iso. Kourallisella, jos toisellakin, oppilaitoksista budjetista lähtee yli 10 prosenttia. Ja mitä pienempi ja erikoistuneempi oppilaitos on kyseessä, sitä hankalammaksi oman toiminnan ylläpito menee. Säästöjä ei ole mahdollista tutkintokohtaisesti syynätä tai tarkentaa esimerkiksi työelämätarpeen mukaan.  

Näin ollen rahoitusleikkaus ei ole juustohöyläämistä eikä kirurginen toimenpide, vaan kuin kesän ukkoskuurot – siellä minne osuu, voi tulla rakeita rankasti ja osumakohdassa jälki on rumaa, vaikka talo pystyssä pysyykin.  

Sivistan vaihtoehto? 

Sivistan huolena on ollut, että ammatillisen koulutuksen leikkaukset on suunniteltu tehtäväksi jo vuodesta 2025 alkaen eli vielä nykyisen rahoitusjärjestelmän ollessa voimassa. Olemme esittäneet hallitukselle, että leikkaus ajoitetaan alkamaan vasta vuodesta 2026, kun ammatillisen koulutuksen uudistus on tehty ja uudella rahoitusmallilla voidaan vaikuttaa paremmin siihen, miten leikkaus kohdennetaan.  

Lisäksi ehdotimme hallitukselle yksittäisen koulutuksen järjestäjän turvaamiseksi muutosjarrua siten, että yksittäisen koulutuksen järjestäjän vuosikohtainen muutos ei saisi olla enemmän kuin 10 prosenttia (joka nyt valitettavasti tulee toteutumaan). Vertailun vuoksi mainittakoon, että yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen rahoitusmalleihin sisältyy siirtymäsäännös, jonka mukaan muutokset yksittäisen korkeakoulun rahoitukseen voivat olla enintään kolme prosenttia verrattuna edellisen vuoden tasoon. Tällöin rajauksesta johtuva alijäämä jaetaan rahoituksen saajien kesken niiden rahoituksen suhteessa.  

Aikuiskoulutus on laajasti uuden edessä, kun työelämässä olevien jatkuvaan oppimiseen kohdistuu nyt samanaikaisesti useita muutoksia. Vaikka tavoite koulutuksen kasautumisen vähentämisestä onkin tärkeä, ammatilliseen koulutukseen kohdentuva leikkaus heikentää tavoitetta lisätä jatkuvaa oppimista ja turvata osaavan työvoiman saatavuus. Jos koulutuksen kasautumisen ehkäiseminen on hallituksen prioriteettilistalla, olisi tärkeää selvittää mikä työelämän tarve ajaa aikuisia suorittamaan useampia ammatillisia tutkintoja. Tämän jälkeen on luotava työkalut vastata näihin osaamistarpeisiin. 

Miten leikkaukset on otettu vastaan? 

Ammatillisen koulutuksen järjestäjät ovat ottaneet tiedon leikkauksista monella eri tavalla vastaan, riippuen myös siitä, miten leikkaus osuu. Yhteistä kaikille on kuitenkin ollut huoli siitä, miten saada mahdollisimman tarkkaa tietoa leikkausten suuruudesta ja vaikutuksista omaan toimintaan tai toimintaympäristöön, sekä hallituksen tekemistä rahoitusmallimuutoksista johtuvista yhteisvaikutuksista.  

Erittäin ikävää on se, että tiedonkeruun mekanismien takia koulutuksen järjestäjät saavat vasta loka-marraskuussa ajantasaisen tiedon siitä, kuinka suuri osuus kunkin koulutuksen järjestäjän koulutuksesta kohdistuu jo aiemman tutkinnon suorittaneille, ja kuinka isot leikkaukset yksittäisen koulutuksen järjestäjän toimintaan tulee kohdistumaan. Ajantasaisin tieto koostetaan vuonna 2023 järjestetystä koulutuksesta. Näin ollen ennakoivat peliliikkeet ovat koulutuksen järjestäjien kannalta hankalia tehdä, mutta usein välttämättömät.  

On selvää, että leikkauksilla on todennäköisesti myös henkilöstövaikutuksia oppilaitoksissa. 

Yhteenvetona voidaan todeta, että ammatillisen koulutuksen leikkaukset ovat merkittäviä ja kohdistuvat erityisesti aikuiskoulutukseen. Leikkausten vaikutukset ovat moninaiset ja vaihtelevat koulutuksen järjestäjien välillä. Isojakin järjestäjäkohtaisia leikkauksia tullaan näkemään, mikä herättää huolta koulutuksen järjestäjissä ja Sivistassa.