Harri Hietala: Mistä puhutaan, kun tes-neuvotteluissa puhutaan palkkakehityksestä ja kustannusvaikutuksista?

Työehtosopimusneuvotteluissa työnantajaliitto ja ammattiliitot sopivat palkantarkistuksesta. Tätä tarkistusta kutsutaan sopimuskorotukseksi. Sopimuskorotus jakaantuu usein yleiskorotukseen ja paikalliseen erään.  

Yleiskorotuksella korotetaan kaikkien työehtosopimuksen alaisten työntekijöiden palkkoja. Paikallisella erällä tarkoitetaan sitä osaa korotuksesta, jonka jakautumisesta työnantajat ja työntekijät neuvottelevat työpaikalla paikallisesti. 

Itse neuvottelupöydässä ollaan kiinnostuneita kustannusvaikutuksesta, jonka perusteella sopimuskorotuksia ja niiden ajankohtia haetaan sekä erilaisia ratkaisuvaihtoehtoja verrataan esimerkiksi toisiinsa tai ns. yleiseen linjaan.  

Ratkaisun kustannusvaikutus tarkoittaa sopimuksen palkantarkistuksista ja muiden työehtojen eli ns. tekstien muutoksista aiheutuvien kustannusten yhteismäärää työnantajille. Neuvotteluissa kustannusvaikutusta tarkastellaan keskimääräisenä kustannusvaikutuksena sopimuskaudella ja lopun kustannusvaikutuksena.  

Unohdetaan tekstien muutosten kustannusvaikutus yksinkertaistuksena, tai oletetaan – kuten tilanne usein onkin – että teksteissä on haettu tasapaino ts. työnantajien kustannuksia lisäävät ja laskevat muutokset kumoavat toistensa kustannusvaikutukset. Tällöin kustannusvaikutukset mittaavat samalla puhtaasti sopimuskorotusten vaikutusta.  

Lopun kustannusvaikutus kertoo, kuinka paljon korkeampi palkantarkistusten aiheuttama kustannustaso on sopimuskauden lopussa kuin edellisen sopimuskauden lopussa. Tai toisinpäin katsoen kuinka paljon korkeampia palkat ovat keskimäärin sopimuskauden lopussa.  

Keskimääräinen kustannusvaikutus mittaa puolestaan nimensä mukaisesti sopimuskauden keskimääräistä kustannusta. Tai toisin sanoen keskimääräisiä palkkoja koko sopimuskaudella edellisen sopimuskauden loppuun verrattuna. Kun esimerkiksi jokin sopimuskorotuksen osa viedään myöhempään ajankohtaan, keskimääräinen kustannusvaikutus laskee sopimuskaudella. (Toisaalta seuraavalle kaudelle syntyy ns. palkkaperintöä – palkkojen keskimääräistä nousua edellisen kauden sopimuskorotuksesta johtuen.)  

Palkkojen nousu muodostuu sopimuskorotuksista ja liukumasta 

Työntekijöiden palkat kehittyvät myös muista syistä kuin työehtosopimusneuvotteluissa sovittujen sopimuskorotusten vuoksi. Palkkakehitystä voi tulla esimerkiksi henkilökohtaisen palkanosan nousuna hyvään suoriutumiseen perustuen, työtehtävän muutoksen myötä tai työehtosopimuksessa sovitun kokemuslisän seurauksena. Tätä sopimuskorotukset ylittävää kehitystä kutsutaan palkkaliukumaksi.   

Jälkeenpäin palkkatilastoissa tarkastellaan toteutunutta (keskimääräistä) palkkojen nousua. Kahden havaintoajankohdan välinen palkkojen nousu voidaan siten jakaa sopimuskorotukseksi ja liukumaksi, kun sopimuskorotus tiedetään. Palkkakehitystä tarkastellaan usein kaikkien tilastoon kuuluvien työntekijöiden osalta ja erikseen identtisten osalta. 

Identtisissä ovat mukana ne työntekijät, jotka ovat palkkatilastoaineistossa molempina havaintoajankohtina. Silloin palkkojen nousu ylittää lähes aina sopimuskorotukset, koska työssä kehittymisen, uralla etenemisen ja tuloksellisuuden myötä liukuma on positiivinen. Identtisten tarkastelu kertoo saman työnantajan (työehtosopimuksen) piirissä jatkaneiden toteutuneesta keskimääräisestä ansiokehityksestä. 

Kaikkien työntekijöiden palkkojen kehitystä tarkasteltaessa liukuma on puolestaan usein negatiivinen, koska valtaosaksi uusien työntekijöiden palkat ovat matalampia kuin poistuneiden työntekijöiden palkat. Toki joskus uudet työntekijät saatetaan palkata esimerkiksi vaativampiin tehtäviin kuin lähteneet työntekijät, ja liukuma saattaa jopa nostaa keskimääräistä palkkaa sopimuskorotuksia enemmän. Kaikkien tarkastelu kertoo työnantajien toteutuneiden keskimääräisten palkkakustannusten kehityksestä. 

Tilastojen valossa näyttää siltä, että mitä enemmän sopimisen mahdollisuuksia annetaan paikalliselle tasolle tai mitä suurempi paikallinen erä on, sitä enemmän työnantajat jakavat myös muuta korotusta kuin sopimuskorotusta. Työntekijöiden näkökulmasta ei ehkä kannattaisikaan tavoitella yleiskorotuspainotteisuutta? Yleiskorotuspainotteiset työehtosopimusratkaisut jäykistävät palkanmuodostusta ja eivätkä mahdollista samalla tavalla työnantajakohtaisia ratkaisuja. 

Kannattaa siis pysähtyä aina miettimään, mistä käsitteestä puhutaan, kun lukee työmarkkinaviestinnästä. Lisäksi on syytä aina pohtia, puhutaanko jonkin käsitteen tasosta vai kehityksestä. Näillä voi olla hyvin erilainen merkitys, ja luetun ymmärrys voi muuttua täysin siitä, mikä ensimmäinen mielleyhtymä oli.