Me haluamme, että kuntavaaleissa puhutaan koulutuksesta ja kulttuurista!

Muistatko ensimmäisen koulupäivän? Musiikkiopiston teoriatunnit? Ammattiin valmistumisen tai ylioppilasjuhlat? Sen vapauden tunteen, minkä opiskeluiden aloittaminen uudessa kaupungissa toi mukanaan? Uuden kielen oppimisen riemun töiden ohessa kansalaisopistossa? Tai kokonaan uuden ammatin opiskelun aikuiskoulutuskeskuksessa?

Kevään kuntavaaleihin on aikaa reilut neljä kuukautta. Ehdokaslistoja kasataan ja vaaliohjelmia kirjoitetaan ympäri Suomen. Korona ei ole vienyt kuntavaalien merkitystä, melkeinpä päinvastoin. Kulunut vuosi on osoittanut meille jokaiselle, miten tärkeä oma elinympäristö on.

Ja mistä niissä kuntavaaleissa sitten on kyse? No koulutuksesta tietenkin! Sosiaali- ja terveyspalvelut ovat siirtymässä uusien hyvinvointialueiden tehtäväksi, ja kuntien tehtävien ytimeen jää osaaminen ja sivistys. Päiväkodit ja peruskoulut tietenkin, mutta myös paljon muuta.

Kuntavaaleissa valittavat päättäjät ratkaisevat, millaiset mahdollisuudet eri puolella Suomea on koulutukseen ja kulttuuriin osallistumiseen ja millaisessa ympäristössä koulutuksen ja kulttuurin järjestäjät toimivat.

Yksityisessä muodossa toimivat koulutuksen järjestäjät ovat aivan olennainen osa koulutustarjontaamme ihan kaikkialla Suomessa. Perusopetuksen järjestäjistä neljä prosenttia on muita kuin kunnallisia toimijoita, mutta esimerkiksi Helsingissä kolmasosa yläkoululaisista käy yksityistä sopimuskoulua. Ammatillisen koulutuksen järjestäjistä yli puolet toimii yksityisessä muodossa. Keskuskaupunkeja taas on vaikea kuvitella ilman korkeakoulujen kampuksia.

Suomen malli on ainutlaatuinen maailmassa

Suomessa toimii reilut 300 itsenäistä korkeakoulua ja yksityistä oppilaitosta, jotka kaikki hoitavat julkista tehtävää. Koulutus on maksutonta samalla periaatteella kuin kuntien tai valtion tarjoama koulutus eivätkä järjestäjät voi jakaa taloudellista voittoa omistajilleen. Suomen malli on tässä suhteessa ainutlaatuinen maailmassa.

Kiinnitymme asuinkuntiimme pitkälti juuri koulutuspalveluiden kautta. Ensimmäiset koulupäivät, musiikkioppilaitoksen matineat ja jokavuotiset kevätjuhlat jäävät mieleen. Koulutus on läsnä vauvasta vaariin. Monen nuoren perheen ensikontakti uuteen kotikuntaan voi syntyä vaikka vauvamuskarin kautta.

Sillä onkin väliä, miten kuntapäättäjät suhtautuvat kunnassa toimiviin koulutuksen järjestäjiin. Tiedätkö Sinä, miten omassa kunnassasi toimitaan? Onko kumppanuus luontevaa yhdessä kehittämistä vai pelkkää pakollisten asioiden hoitoa. Tuetaanko taiteen perusopetuksen järjestämistä? Kuka vastaa ammatillisen koulutuksen järjestämisestä, enkä miten laaja kansalaisopiston kurssitarjonta on? Onko alueen yrityselämä verkottunut ammattikorkeakoulun kanssa? Miten yliopiston tarpeet on huomioitu esimerkiksi vieraskielisten palveluiden osalta?

Kuntavaalien alla on oikea aika kysyä omilta kuntapäättäjiltä, mitä he tekivät viimeksi koulutuksen ja kulttuurin hyväksi. Tähän keskusteluun Sivistystyönantajat haastaa kaikki mukaan.

Sivistan kuntavaalitavoitteet löytyvät täältä.