​Ammatillisen koulutuksen tila​ 

​​Sivistysvaliokunnalle

Asia: ​Ammatillisen koulutuksen tila​ 

Viite: ​O 6/2026 vp​  

Tiivistelmä lausunnon keskeisestä sisällöstä 

• Opiskelijoiden monimutkaistuneet tukitarpeet: Oppijoiden mielenterveys- ja neuropsykiatriset haasteet ovat lisääntyneet, mikä vaatii intensiivisempää tukea, lähiopetusta ja yhteistyötä hyvinvointialueiden kanssa. Erityistä tukea sai 11 % opiskelijoista vuonna 2022.  

• Rahoituksen uudistukset ja kannustimet: Vuodelle 2026 ammatillisen koulutuksen rahoitus on noin 2,09 miljardia euroa. Uudistettu rahoitusmalli painottaa valmistumista, jatko-opintoja ja työllistymistä aiempaa enemmän sekä kannustaa pienempiin osaamiskokonaisuuksiin.  

• Yhteiset tutkinnon osat (YTO): YTO-opintojen laadun varmistaminen on tärkeää, ja niiden tulee liittyä tiiviisti ammatilliseen opetukseen. Painopisteinä ovat viestintätaidot, kestävä kehitys, tekoälyosaaminen ja työkyvyn ylläpito. Vieraskieliset ja aikuisopiskelijat kohtaavat erityisiä haasteita YTO-opinnoissa.  

• Jatko-opintoväylien selkeyttäminen: Koulutustasotavoitteen saavuttamiseksi ammatillisen koulutuksen ja korkeakoulujen välisten polkujen rakenteita tulee selkeyttää.  

• Työelämäyhteistyön merkitys: Työelämän ja koulutuksen yhteistyö on korkealla tasolla, ja työelämässä oppimisen laatu on keskeinen tavoite. Työllisyysalueiden toiminnan alkaminen on vaikuttanut yksityisen koulutuksen asemaan, ja huolta on kuntien ”in-house” -hankintojen vaikutuksista.  

• Ammatillisen koulutuksen järjestäjien oikeushenkilömuoto: Järjestäjien muuttaminen osakeyhtiöiksi parantaisi ketteryyttä ja selkeyttäisi työnjakoa yritysten kanssa, mikä vahvistaisi koulutuksen työelämävastaavuutta.  

• Tutkintoviennin lainsäädännön haasteet: Tilauskoulutuksen lainsäädännön tulkinta-aukot uhkaavat vientiyhtiöiden toimintaa ja vientituloja. Opetus- ja kulttuuriministeriön linjauksia toivotaan täsmennettävän kansainvälisessä kontekstissa.  

• Opiskelijamäärät ja koulutusalat: Vuonna 2024 ammatillisessa koulutuksessa oli 353 000 opiskelijaa, eniten tekniikan, terveyden ja palvelualojen aloilla. Koulutusalavalinnat ovat sukupuolittuneet, ja maahanmuuttotaustaisten opiskelijoiden osuus kasvaa. 

• Ammatillisen koulutuksen laatu: Sekä opiskelijat että työelämän edustajat ovat valtakunnallisissa palautekyselyissä erittäin tyytyväisiä ammatillisen koulutuksen laatuun ja koulutuksen tuottamiin valmiuksiin. 

1. Yleistä 

Sivistysala ry (Sivista) kiittää mahdollisuudesta lausua ammatillisen koulutuksen nykytilasta sekä houkuttelevuuden ja työelämässä tarvittavan osaamisen turvaamisesta. Ammatillisen koulutuksen järjestäjille myönnettiin suoritepäätöksen perusteella vuodelle 2026 noin 2,09 miljardia euroa, joka on noin 36 miljoonaa euroa enemmän kuin vuonna 2025. Rahoitus myönnetään 132 koulutuksen järjestäjälle, ja se muodostuu laskennallisesta perusrahoituksesta ja harkinnanvaraisesta rahoituksesta.  

Ammatillisen koulutuksen rahoitusta koskevaan lainsäädäntöön tehdyt muutokset tulivat voimaan tämän vuoden alusta. Opetus- ja kulttuuriministeriön mukaan rahoitusperusteiden uudistuksella luotiin koulutuksen järjestäjille kannusteet ja ohjausmekanismit, joilla koulutustarjonta suuntautuu nykyistä paremmin työelämän ja väestön osaamistarpeiden mukaisesti. Uudistuneessa rahoitusmallissa sisään otetun opiskelijamäärän painoa rahoituksessa vähennetään ja opintojen suorittamisesta, jatko-opinnoista ja työllistymisestä palkitaan aiempaa enemmän.  

OKM:n mukaan oppivelvollisten rahoitus turvataan aiempaa kattavammin siten, ettei rahoituksen määrää rajata heidän osaltaan. Jo aiemmin tutkinnon suorittaneiden opiskelijoiden osalta parannetaan kannusteita ohjata heitä suorittamaan uuden kokonaisen tutkinnon sijaan pienempiä osaamiskokonaisuuksia, joilla vastataan osaamistarpeeseen. Rahoitusmallin uudistumisesta aiheutuvia muutoksia rahoituksen tasoon rajataan vuosina 2026–2028 siten, ettei yksittäisille koulutuksen järjestäjille aiheudu kohtuuttomia vuosimuutoksia. 

Ammatillisen koulutuksen toiminnanohjauksen kehittämiseksi on käynnistetty myös kokeilu, joka toteutetaan 1.1.2026–31.12.2033 välisenä aikana. OKM:n mukaan toiminnanohjauksen kokeilun tavoitteena on parantaa ammatillisen koulutuksen vaikuttavuutta ja laatua sekä lisätä koulutuksen järjestäjän, hallinnon ja alueen välistä vuoropuhelua ja mahdollistaa yhteisen tilannekuvan luominen. Samalla kevennetään järjestämislupasäätelyä siten, että se vähentäisi koulutuksen järjestäjien ja opetushallinnon normitaakkaa ja hallinnollista työtä. 

Edellisiin kohtiin liittyen opetus- ja kulttuuriministeriö on linjannut myös ammatillisen koulutuksen valtakunnallisista tavoitteista. Linjaukset ovat osa koulutuksen järjestäjien toiminnanohjauksen uudistamista ja niitä hyödynnetään ammatillisen koulutuksen kehittämisessä sekä vuoropuhelun käynnistämisessä kaikkien ammatillisen koulutuksen järjestäjien kanssa.  

Lisäksi OKM:sssä on käynnissä ammatillisen koulutuksen jatkuvaa oppimista ja työikäisten koulutustarjontaa valmisteleva työryhmän työ, jonka on määrä valmistua maaliskuun loppuun mennessä. Sivistalla on edustus työryhmässä. Työryhmän tehtävänä on valmistella esitykset jatkuvan oppimisen riittävän tarjonnan ylläpitämiseksi ammatillisessa koulutuksessa ja koulutustarjonnan tarkoituksenmukaiseksi suuntaamiseksi työikäisten erilaisiin tarpeisiin. 

Sivista katsoo, että edellä mainitut uudistukset sekä ammatillisen koulutuksen linjaukset vastaavat julkisuudessakin esitettyihin huoliin sekä ammatillisen koulutuksen kehittämistarpeisiin. Opetus- ja kulttuuriministeriön linjaamissa tavoitteissa tavoitellaan laadun varmistamiseksi lähiopetuksen lisäämistä, työpaikkaohjausta ja oppimisen tukea, mikä edistää myös opiskelijoiden yhteisöllisyyttä ja ryhmäytymistä. Lisäksi vahvistetaan siirtymää ammatillisesta koulutuksesta korkeakouluopintoihin sekä työelämälähtöisyyttä ja autetaan ammatillisen koulutuksen järjestäjärakenteen mukautumista työelämän ja väestön muutoksiin hyödyntäen yhteistyötä, tiloja ja teknologisia ratkaisuja. 

Opetus- ja kulttuuriministeriö on nimittänyt KT Pasi Kankareen ja FT Anne Liimataisen selvityshenkilöiksi tekemään selvitystä ammatillisen koulutuksen vaativan erityisen tuen toimivuudesta ja muutostarpeista. Selvityksen on tarkoitus päättyä 31.8.2026.   

Sivistan jäsenistä 75 tarjoaa ammatillista koulutusta. Tähän joukkoon kuuluu mm. erikoisammattioppilaitoksia, aikuiskouluttajia ja elinkeinoelämän oppilaitoksia. On tärkeää muistaa, että iso osa yksityisistä ammatillisen koulutuksen järjestäjistä on ns. laaja-alaisia oppilaitoksia, jotka tarjoavat ammatillisen koulutuksen lisäksi muutakin koulutusta. Esimerkiksi urheiluopistot ja kansanopistot tarjoavat vapaata sivistystyötä ja konservatoriot taiteen perusopetusta. Nämä oppilaitokset ovat keskeisiä koulutustoimijoita suomalaisessa koulutusjärjestelmässä.  Heihin eivät vaikuta ainoastaan ammatillisen koulutuksen rahoitus ja ohjaus, vaan keskeisesti myös vapaa sivistystyö sekä taiteen perusopetuksen rahoitus- ja ohjausjärjestelmät, lainsäädäntö sekä työelämärajapinnat.  

Tilastokeskuksen tietojen mukaan ammatillisessa koulutuksessa oli vuonna 2024 yhteensä 353 000 opiskelijaa, mikä on 5 300 enemmän kuin edellisvuonna. Uusia opiskelijoita aloitti 144 100, ja suoritettujen tutkintojen määrä nousi merkittävästi: vuonna 2024 valmistui 75 500 tutkintoa, mikä on 7 000 enemmän kuin vuonna 2023. Suurin osa opiskelijoista (263 500) opiskeli ammatillista perustutkintoa, kun taas ammattitutkinto- ja erikoisammattitutkintokoulutuksessa opiskelijamäärät olivat maltillisempia: ammattitutkintoja suoritti 18 700 ja erikoisammattitutkintoja 10 000. Naisten osuus opiskelijoista oli 52 % ja tutkinnon suorittaneista 55 %. 

Suosituimpia koulutusaloja olivat tekniikka, terveys ja hyvinvointi sekä palvelualat. Erityisesti terveys- ja hyvinvointialojen kasvu on ollut voimakasta, sillä ala on kasvattanut opiskelijamääräänsä 12 000 henkilöllä viimeisen viiden vuoden aikana. Sukupuolijakaumat vaihtelevat aloittain melko perinteisesti: miehet korostuvat tekniikan ja ICT-aloilla, kun taas naiset muodostavat valtavirran (83 %) terveys- ja hyvinvointialoilla. Sivista katsookin, että ammatillisen sukupuolijakaumiin täytyy mahdollisissa politiikkatoimissa kiinnittää huomiota.  

Tilastokeskuksen mukaan osaamisen hankkimistavoissa on selkeitä eroja tutkintotyypin mukaan: perustutkinnoissa yleisin tapa oli koulutussopimus (43 % suorittaneista), kun taas ammatillisissa ja erikoisammattitutkinnoissa korostui oppisopimus, jota hyödynsi jopa kaksi kolmasosaa erikoisammattitutkinnon suorittaneista. Tutkintoon johtavan koulutuksen ohella valmentava koulutus on kasvattanut suosiotaan: tutkintokoulutukseen valmentavassa koulutuksessa (TUVA) opiskeli 18 200 henkilöä, joista 7 300 suoritti koulutuksen vuoden aikana. 

Tilastokeskuksen tiedon mukaan maahanmuuttotaustaisten opiskelijoiden määrä on kasvussa ammatillisessa koulutuksessa. Ammatillisen koulutuksen tutkintotavoitteisista opiskelijoista oli 15 prosenttia muun kuin suomen- tai ruotsinkielisiä vuonna 2023. Tällä on vaikutuksia myös opiskelijaprofiiliin: Muunkieliset opiskelijat ovat keskimäärin vanhempia, heidän opintonsa ovat useammin tutkinnonosatavoitteisia ja tutkintotavoitteinen koulutus kestää heillä hieman kauemmin verrattuna kotoperäisiä kieliä puhuviin. Ammatillista perustutkintoa opiskelleista muunkielisten osuus vuonna 2023 oli 17 prosenttia. Tilastokeskuksen mukaan tilastoista voidaan havaita jonkin verran eroja eri opiskelijoiden opintojen kestossa, tavoitteissa ja oppimistuloksissa. 

Opetus- ja kulttuuriministeriön mukaan ammatillisia tutkintoja on tällä hetkellä tutkintorakenteessa 160, ja näissä on yhteensä 346 osaamisalaa ja 343 tutkintonimikettä, joten ammatillisten tutkintojen sisältämä osaaminen on laajaa ja kattavaa eri ammattialojen kannalta. Syksyllä 2025 voimassa olleissa tutkinnon perusteissa on yli 3 400 erilaista tutkinnon osaa. Ammatillisten perustutkintojen osia on 1163, ammattitutkintojen osia 1 525 ja erikoisammattitutkintojen osia 729. Lisäksi ammatillisten tutkintojen perusteissa on mahdollisuus laatia paikallisiin työelämän osaamistarpeisiin vastaamiseen valinnainen osa, ja näitä koulutuksen järjestäjät ovat laatineet yli 3 000 osaa.  

 2. Ammatillisen koulutuksen opetuksen määrä ja laatu, ml. yleissivistävät aineet 

Sivista katsoo, että oppivelvollisuuden laajentaminen on muuttanut opiskelijarakennetta tavalla, joka vaatii aiempaa intensiivisempää tukea. Sivista katsoo, että vuosien saatossa opiskelijaprofiilit ovat monimutkaistuneet myös opiskelijoiden heikentyneen hyvinvoinnin ja mielenterveys- ja neuropsykiatristen ongelmien yleistymisen vuoksi. Vuonna 2022 erityistä tukea sai noin 11 % opiskelijoista (39 100 henkilöä), ja neuropsykologisten oireiden sekä puutteellisten opiskeluvalmiuksien lisääntyminen haastaa oppilaitosten resurssit.  

Oppivelvollisuuden laajentamisen myötä on tullut näkyväksi se, että kaikilla ei ole vielä tosiasiallisia jatko-opintovalmiuksia siirtyessään toiselle asteelle. Myös tuen tarvitsijoiden määrä on suuri. Vuonna 2022 tutkintoon johtavan ammatillisen koulutuksen opiskelijoista n. 11 % eli 39 100 sai erityistä tukea. Tuen tarvitsijoiden määrä vaihtelee paljon oppilaitoksittain. Oppivelvollisuutta laajennettaessa ei osattu ennakoida ammatillisten erityisoppilaitosten tarpeen laajuutta esimerkiksi opiskelijoiden neuropsykologisten oireiden vuoksi.  

Oppimisen tukea uudistettiin ammatillisessa koulutuksessa vuonna 2024. Tuen tarve kasvaa kuitenkin nopeammin kuin tukipalvelut ehtivät kehittyä, ja ilmiötä vahvistavat monimutkaistuvat yhteiskunnalliset muutokset. Sivista katsoo, että erilaiset aloitteet esimerkiksi kuntouttavasta opetuksesta kertovat tarpeesta selkiyttää lainsäädäntöä tai ainakin ammatillisen koulutuksen työnjakoa ja yhteistyötä hyvinvointialueiden ja muiden sote-toimijoiden kanssa. Tästä esimerkkinä Etelä-Suomen aluehallintoviraston huomautus eräällä koulutuksen järjestäjälle TELMA-koulutuksen järjestämisestä hyvinvointialueen päivätoimintakeskuksessa. Aluehallintovirasto totesi, että vaikka hyvinvointialueen järjestämä päivätoiminta, joka on sosiaalipalvelu, voi tukea TELMA-koulutuksen tavoitteita ja siellä voidaan osittain järjestää koulutusta, se ei voi toimia oppivelvollisuuden varsinaisena suorittamispaikkana ilman, että opetuksesta vastaa pätevä opettaja.  

Sivista katsoo, että aluehallintoviraston päätöksen tiukka oikeudellinen tulkinta voi johtaa tilanteeseen, jossa opiskelijoiden oikeusturva ja yhdenvertaisuus vaarantuu ennen kaikkea syrjäisillä alueilla ja koulutuksen järjestäminen muuttuu koulutuksen järjestäjälle kannattamattomaksi. Ikäluokkien pienenemisen myötä opetukseen tarvitaan yhä enemmän yksilöllisiä ratkaisuja. Sivista pitää tärkeänä, että alueellisen tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden huomioimiseksi, erilaiset yhteistyömuodot koulutuksen järjestämiseksi tulee huomioida osana ammatillisen koulutuksen kehittämistä.  

Sivista toivoo eduskunnan kiinnittävän huomiota siihen, millaiseksi oppimisen tuen kokonaisuus on muodostunut asteelta toiselle siirryttäessä. Tältä osin toivomme, että yhteistyötä eri koulutusmuotojen ja viranomaisten kesken tiivistetään, jotta jatkumo olisi aidosti mahdollinen. Sivista pitää hyvänä, että oppimisen tukea tavoitellaan kehitettävän koulutusjärjestelmässä kokonaisuutena, jotta se toimii oppijan näkökulmasta ymmärrettävästi ja sujuvasti. Koulutusmuotojen erilaiset piirteet ja tavoitteet on kuitenkin huomioitava myös tuen lainsäädännössä, eikä ole tarkoituksenmukaista varsinaisesti yhtenäistää tuen lainsäädäntöä samanlaiseksi kaikissa koulutusmuodoissa.   

Sivista pitää yhteisten tutkintojen osien (YTO) roolia keskeisenä ammatillisen koulutuksen osaamisen laadun ja jatkuvan oppimisen kannalta. Ne luovat pohjan mm. kriittiselle ajattelulle, viestinnälle ja matemaattis-luonnontieteelliselle ymmärrykselle, jotka ovat välttämättömiä 2020-luvun työelämässä. Sivista painottaa, että YTO-opintojen laatu varmistetaan kytkemällä ne tiiviisti ammatillisiin opintoihin, jolloin niiden merkitys aukeaa opiskelijalle paremmin.  

Sivista pitää tärkeänä, että kaikki ammatillista perustutkintoa opiskelevat suorittavat yhteisiä tutkinnon osia, mikäli aiempaa toisen asteen tutkintoa ei ole suoritettuna. Vain näin voidaan varmistaa, että osaajalla on riittävä yleistaito ammattitaidon rinnalla. Yhteisissä tutkinnon osissa tulee Sivistan mukaan korostaa tarvetta vahvistaa viestintätaitojen, kestävän kehityksen ja työkyvyn ylläpitämisen läpileikkaavuutta kaikissa opinnoissa. Erityistä huomiota tulee kiinnittää kielelliseen yhdenvertaisuuteen arvioinnissa, tekoälyosaamisen ja tietoturvan sisällyttämiseen digitaalisiin tavoitteisiin sekä monimuotoisen ja turvallisen työyhteisöviestinnän vahvistamiseen. On ensiarvoisen tärkeää, että osaamistavoitteet ovat selkeitä, ammattialakohtaisesti sovellettavissa ja että ne tukevat vahvasti opiskelijoiden jatko-opintovalmiuksia sekä yksilöllisiä urapolkuja, mukaan lukien yrittäjyys. 

Sivista katsoo erityisenä haasteena yhteisten tutkintojen osien suorittajien keskuudessa olevan vieraskieliset sekä sellaiset aikuiset, joilla ei aiemmin ole suoritettuna toisen asteen tutkintoa. Tilastokeskuksen mukaan yhteisten tutkinnon osien osa-alueiden keskiarvojen perusteella voidaan havaita, että muunkieliset saavat keskimäärin hieman heikompia arvosanoja, poikkeuksena matemaattinen osaaminen. Tilastokeskuksen mukaan oppimistuloksia olisikin hyödyllistä arvioida tarkemmin erojen taustalla olevia syitä, ja pohtia myös sitä, milloin eroja selittävät opetuskielen taitoon liittyvät tekijät ja tuen tarpeet. Heidän mukaansa järjestämisessä olisi edelleen tarve kiinnittää huomiota kiusaamisen ja häirinnän vastaisiin toimenpiteisiin, kielitietoiseen opetukseen, opintojen henkilökohtaistamiseen ja tuen tarjoamiseen sekä työpaikkaohjaajien ohjausvalmiuksiin.  

3. Ammatillisen koulutuksen suorittaneiden jatko-opintojen mahdollisuudet ja niihin hakeutuminen 

Suomella on kunnianhimoinen tavoite nostaa korkeakoulutettujen osuus nuorista aikuisista 50 prosenttiin. Tavoite on perusteltu, sillä Suomi on jäänyt pahasti jälkeen muista OECD-maista. Korkea-asteen koulutuksen suorittaneiden osuus 25–34-vuotiaissa vuonna 2023 oli Suomessa 39,1 prosenttia ja OECD-maissa keskimäärin 47,6 prosenttia. Kärjessä on Korea 69,7 prosentilla. Sivistan mukaan korkeakoulutettujen suurempi osuus varmistaa, että työvoima pysyy tuottavana ja kykenee vastaamaan työelämän tarpeisiin esimerkiksi asiantuntijaosaamisen ja innovaatiotoiminnan saralla. Konkreettiset toimet korkeakoulutettujen osuuden nostamiseksi ovat kuitenkin tähän mennessä jääneet laihoiksi. 

Sivista pitää tärkeänä, että ammatillisen koulutus tarjoaa tosiasialliset valmiudet korkeakouluopintoihin. Sivista näkee jatko-opintokelpoisuuden säilyttämisen ja vahvistamisen kriittisenä houkuttelevuustekijänä työllistymisen rinnalla. 50 prosentin korkeakoulutavoitteen saavuttamiseksi tulee kuitenkin tehdä lisätoimia. Osana tavoitteen saavuttamista opetus- ja oppimisympäristöjä täytyy kehittää.  Esimerkiksi digitalisaation ja sen mahdollistamat opetus- ja oppimistavat, jotka ovat pitkien välimatkojen Suomelle mahdollisuus, ei ole osattu hyödyntää vielä riittävästi. Myös koulutuksen kasautumiseen täytyy puuttua.  

Sivista huomauttaa sivistysvaliokunnalle, että edellisessä ammatillisen koulutuksen uudistuksessa ei otettu kantaa kaksoistutkintoon liittyviin käytänteisiin. Kaksoistutkinto tarjoaa riittävät valmiudet omaaville opiskelijoille hyvän mahdollisuuden suorittaa ammatillinen ja ylioppilastutkinto rinnakkain. Näiltä osin sen aseman kirkastaminen myös lainsäädännössä olisi kannatettavaa. Sivista toteaa kuitenkin, että kaksoistutkinto on verraten työläs kokonaisuus, eikä siksi sovi kaikille.  

Seuraavalla hallituskaudella tulee systemaattisesti vahvistaa väyliä ja polkuja ammatillisesta koulutuksesta ammattikorkeakouluihin unohtamatta yliopistoja. Sivista pitää tärkeänä, että väyläopintoihin luodaan selkeämmät ja yhtenäisemmät rakenteet. Sekä ammatillisen koulutuksen järjestäjillä että korkeakouluilla on rahoitukselliset kannusteet asian edistämiseksi.  

4. Alan ammatilliseen koulutukseen hakeutumisen houkuttelevuuden ja työelämässä tarvittavan osaamisen turvaaminen 

Opiskelijat ovat erittäin tyytyväisiä valtakunnallisesti ammatilliseen koulutukseen. Opiskelijoiden päättökyselyssä 2023 asteikolla 1–5 kysymykseen ”saamani opetus ja ohjaus oli laadukasta” valtakunnallinen keskiarvo oli 4,2. Samat vastaajat kokivat 4,3 keskiarvolla myös olevansa tyytyväisiä saamaansa koulutukseen sekä koulutuksen parantaneen valmiuksia työelämään siirtymiseen, siellä toimimiseen tai jatko-opintoihin.   

Myös työelämän tyytyväisyys on korkealla tasolla. Valtakunnallisen työelämäpalautteen perusteella 4,2 keskiarvolla (asteikolla 1–5) yrityksissä ollaan tyytyväisiä oppilaitoksen toimintaan järjestää työelämässä oppimista. Peräti 4,4 keskiarvolla koettiin yhteistyön oppilaitoksen kanssa olleen sujuvaa ja 4,1 keskiarvolla koettiin, että oppilaitos huomioi työelämässä oppimisessa työpaikan tarpeet.   

Sivista toteaa, että julkisessa keskustelussa ammatillisen koulutuksen laadusta annetaan hyvin negatiivinen kuva. Ammatillisessa koulutuksessa on haasteensa, mutta myös myönteinen puoli on syytä tuoda esiin. On epäreilua heikentää ammatillista tutkintoa opiskelevilla kehittyvää ammattiylpeyttä jatkuvalla kielteisellä puheella. 

Työllisyysalueet aloittivat toimintansa vuonna 2025. Tällä on ollut merkittävä vaikutus yksityismuotoiseen ammatilliseen koulutukseen. Tähän asti ELY-keskusten kilpailuttama työvoimakoulutus on taannut koulutuspalveluiden laadun, kehittämisen sekä markkinaehtoisen kustannustason. Sivista on ollut huolissaan siitä, työllisyysalueet eivät huomioi tarpeeksi yksityismuotoisten järjestäjien mahdollisuuksia vastata työelämän tarpeisiin, koska kunnat tarjoavat koulutusta niin sanotun in-house-periaatteen mukaisesti eli kuntayhtymämuotoisia kouluttajia hyödyntäen ja ilman kilpailutuksia. Sivista on pyytänyt sivistysvaliokuntaa seuraamaan asiaa tarkkaan ja uusii tässä pyyntönsä. Selvitysten mukaan monilla työllisyysalueilla käytänteitä vasta luodaan tai otetaan käyttöön.  

Sivista katsoo, että koulutuksen houkuttelevuus ja työelämävastaavuus ovat toisistaan riippuvaisia. Jos koulutus ei vastaa työelämän tarpeita, sen vetovoima laskee. Uuden 1.1.2026 rahoitus- ja ohjausmalli on vahvistanut koulutuksen järjestäjien kannustumia siihen, että opiskelijat suorittavat opintoja, valmistuvat, työllistyvät ja siirtyvät jatko-opintoihin valmistumisen jälkeen. Lisäksi uudistuksessa on tavoiteltu sellaisten kannusteiden luomista, jotka ohjaavat opiskelijoita suorittamaan tutkintoja pienempiä osaamiskokonaisuuksia, joilla vastataan jatkuvan oppimisen edellytysten vahvistamiseen ja alueelliseen työvoimatarpeeseen. Opetus- ja kulttuuriministeriö on lisäksi ohjeistanut 2025 koulutuksen järjestäjiä, että jatkuvan haun valinnassa etusijalle voidaan asettaa hakijat, joilla ei ole aiempaa tutkintoa, kunhan valintakriteeri kuvataan hakijoille jo hakuvaiheessa ja valintaperustetta sovelletaan yhdenvertaisesti kaikkiin hakijoihin.  

Sivista katsoo, että näillä toimilla on vaikutus siihen, että ammatillisessa koulutuksessa huomioidaan entistä vahvemmin sellaiset henkilöt, joilla ei ole entisestään toisen asteen tutkintoa sekä ohjataan jatkuvaa oppimista entistä enemmän lyhytkestoisempaan koulutukseen. Ammatillisen koulutuksen kohdalla on myös tärkeää muistaa, että 2/3 opiskelijoista on aikuisia, joiden opiskelu eroaa merkittävästi oppivelvollisista. Sekä tutkinnon osien suorittajien että oppisopimuksella opiskelevien määrä on ollut kasvussa. Koko tutkintoa oppisopimuksella suoritti 2019 noin 54 000 opiskelijaa, kun määrä oli vuonna 2022 jo melkein 66 000. Myös oppisopimuksella tutkinnon osia suorittaneiden osuus on kasvanut 6500:sta noin 11 000:een. Sivista katsoo, että uudella rahoitus- ja ohjausjärjestelmällä voidaan ottaa asiassa iso harppaus eteenpäin.  

Ammatillisen koulutuksen työelämävastaavuutta voidaan vahvistaa Sivistan mukaan myös muuttamalla ammatillisen koulutuksen järjestäjien oikeushenkilömuotoa. Hallituksen esityksessä (HE 39/2017) todettiin, että ”koulutuksen järjestäjien lupasäätely voitaisiin vaihtoehtoisesti toteuttaa myös siten, että järjestämisluvat uudistettaisiin ammattikorkeakouluja koskevaa lainsäädäntöä vastaavasti toimiluviksi. Toimiluvat myönnettäisiin tällöin erityisille ammatillisen koulutuksen osakeyhtiöille, joista säädettäisiin osin osakeyhtiölaista poiketen”. Työelämässä tapahtuvan oppimisen laatu ja näyttöjen luotettavuus ovat keskeisiä. Sivista katsoo, että ammatillisen koulutuksen kehittämistä tulisi jatkaa mahdollistamalla järjestäjien muuttuminen osakeyhtiöiksi hallituksen esityksen (HE 39/2017) mukaisesti. Tämä kirkastaisi työnjakoa yritysten kanssa, helpottaisi kustannusseurantaa ja lisäisi ketteryyttä reagoida alueellisiin osaamistarpeisiin. 

Ammatillisen koulutuksen houkuttelevuutta kansainvälisesti ja kansallisesti heikentää tällä hetkellä tilauskoulutusta koskevan lainsäädännön (HE 143/2025 vp) tulkinta-aukko. OKM:n nykyinen linjaus, joka estää kuntien ja kuntayhtymien omistamia vientiyhtiöitä toimimasta tilauskoulutuksen sopijaosapuolina, on erittäin ongelmallinen, ja vaarantaa toiminnan. Sivista katsoo, että kymmenen vuotta rakennettu tutkintovienti on vaarassa loppua ja työpaikkoja sekä vientituloja menetetään.  

Sivista katsoo, että opetus- ja kulttuuriministeriön vaatimus, että julkisomisteisen järjestäjän tulisi ottaa suora kaupallinen rooli EU:n ulkopuolella, on ristiriidassa aiempien yhtiöittämiskehotusten kanssa, kun lainsäädäntöä valmisteltiin. Tutkintovientiä koskevat lainmuutokset astuvat 1.8.2026 voimaan. Sivista pyytää eduskunnan sivistysvaliokuntaa selvittämään opetus- ja kulttuuriministeriöltä tilaaja-käsitteen täsmentämistä kansainvälisessä kontekstissa, jotta tilauskoulutus voisi toimia nykyisen kaltaisena valvottuna toimintana myös lain astuttua voimaan.  

Helsingissä ​16.2.2026​ 

Sivistysala ry 

​​Heikki Kuutti Uusitalo​, ​johtaja, politiikka ja vaikuttaminen​ 

Lisätietoja: ​​Jussi-Pekka Rode​, ​asiantuntija, politiikka ja vaikuttaminen​, jussi-pekka.rode@sivista.fi​, puh. ​+358401686836​ 

Sivistysala ry tekee sinnikästä työtä koulutuksen, osaamisen ja luovuuden puolesta. Edustamme yli 450 sivistysalan työnantajaa. Jäsentemme palveluksessa on noin 71 000 alan ammattilaista. Olemme Elinkeinoelämän keskusliitto EK:n jäsen.