Harri Hietala: Mitä ammattikorkeakoulujen toinen sovintoehdotus tarkoitti?

Ammattikorkeakoulujen työehtosopimuksen uudistamisesta on käyty neuvotteluja tammikuun lopusta alkaen. Valtakunnansovittelija on yrittänyt edistää ratkaisun löytymistä jo huhtikuun alusta asti. Kesäkuun puolivälissä sovittelija antoi toisen sovintoehdotuksen työriidan ratkaisemiseksi. Sivista ja YTN olisivat hyväksyneet ratkaisun, mutta OAJ hylkäsi sen.

Ratkaisun löytymisen keskiössä on opetushenkilöstön saatavuuslisän muuttaminen oikeudenmukaisemmaksi koettavaksi palkanosaksi. Tähän liittyy kiinteästi myös palkantarkistusratkaisu opetushenkilöstön osalta. Muilta osin sovintoehdotukset ovatkin olleet identtisiä – ja esimerkiksi YTN on molemmat ehdotukset hyväksynyt.

Sekä Sivistan että OAJ:n asettamat reunaehdot täyttävää ratkaisumallia on yritetty muovata. Viimeisimmässä sovintoehdotuksessa on varsin monimutkainen ja -vaiheinen menettely koskien saatavuuslisää. Yritän avata muutamalla esimerkillä, mitä ratkaisu olisi tarkoittanut niin nykyisessä mallissa saatavuuslisää saaville kuin sitä ei-saaville.

Vuoden 2025 ansiotasoksi olen ottanut palkkatilaston lehtorien keskiansiot – muutosprosentithan olisivat samat sekä lehtoreilla että yliopettajilla. Olen ottanut vuosien 2026 ja 2027 korotukset sovintoehdotuksesta. Vuodelle 2028 olen olettanut 2,5 % yleisen linjan sopimuskorotuksen. Vuodesta 2029 alkaen olen olettanut 2,5 % yleiset sopimuskorotukset, joissa 2 % yleiskorotusta ja 0,5 % paikallista erää ammattikorkeakouluissa. Paikalliset erät on oletettu jaettavan tasaisesti kaikille. Kun näin ei ole, osalla opettajista korotus olisi todellisuudessa paikallisen erän prosenttiyksikköjen verran pienempi (paitsi jos opettajalla on henkilökohtaisilla palkanosilla leikkaantuvaa erillislisää) ja osalle puolestaan esimerkkejä korkeampikin.

Lehtorilla, joka ei ole oikeutettu saatavuuslisään (kuvio 1), ansio olisi noussut saatavuuslisää saavia nopeammin vuosina 2026 ja 2027, koska näiden opettajien taulukkopalkkoihin olisi ohjattu sopimusvarallisuutta järjestelyeränä. Muina vuosina yleisen linjan sopimuskorotus olisi hieman ylittynyt, koska erillislisää ei olisi korotettu yleiskorotuksilla. Viimeistään vuodesta 2032 myös muille kuin saatavuuslisää saaneille opettajille olisi tullut käyttöön uusi henkilökohtaisen palkan menettely. Niinpä esimerkissä opettaja olisi saanut 100 euroa uutta henkilökohtaista palkka vuonna 2032.

Lehtorilla, joka on oikeutettu saatavuuslisään ja joka olisi saanut tätä vastaavan uuden henkilökohtaisen palkan vuonna 2028 (kuvio 2), ansio olisi noussut ei-saatavuuslisää saavia hitaammin vuosina 2026 ja 2027, koska saatavuuslisää opettajien taulukkopalkkoihin ei olisi ohjattu sopimusvarallisuutta järjestelyeränä, vaan taulukoita olisi korotettu pelkästään yleiskorotuksilla. Kuten ei-saatavuuslisää saavilla muina vuosina yleisen linjan sopimuskorotus olisi hieman ylittynyt, koska erillislisää ei olisi korotettu yleiskorotuksilla. Samoin ansiokehitys olisi ollut aivan sama kuin ei-saatavuuslisää saavilla – ainoat erot olisivat syntyneet paikallisten erien ja uuden henkilökohtaisen palkan kohdistumisista.

Lehtorilla, joka on oikeutettu saatavuuslisään ja joka olisi saanut tätä vastaavasti puolet uutena henkilökohtaisena palkkana ja puolet erillislisänä vuonna 2028 (kuvio 3), ansio olisi noussut ei-saatavuuslisää saavia hitaammin vuosina 2026 ja 2027, koska saatavuuslisää saavien opettajien taulukkopalkkoihin ei olisi ohjattu sopimusvarallisuutta järjestelyeränä, vaan taulukoita olisi korotettu pelkästään yleiskorotuksilla. Kuten ei-saatavuuslisää saavilla muina vuosina yleisen linjan sopimuskorotus olisi hieman ylittynyt, koska erillislisää ei olisi korotettu yleiskorotuksilla.

Verrattuna aiempiin esimerkkeihin ansiokehitystä olisi hidastanut se, että erillislisää olisi leikannut henkilökohtaisten palkanosien nouseminen (ja mahdolliset kokemuslisäkorotukset). Ts. henkilökohtaisten palkanosien ja erillislisän summa ei olisi noussut lainkaan, vaan erillislisä olisi hiljalleen muuttunut henkilökohtaiseksi palkanosaksi. Vertailtaessa kuvioiden 1 ja 2 esimerkkeihin on lisäksi syytä ottaa huomioon, että niissä on oletettu henkilökohtaisten palkanosien nousevan tasaisesti 1 %-yksikön paikallisella erällä vuonna 2028 ja 0,5 %-yksikön paikallisilla erillä vuodesta 2029 alkaen.

Opettajalla, joka on oikeutettu saatavuuslisään ja joka olisi saanut vastaavasti pelkästään erillislisän vuonna 2028 (kuvio 4), ansio olisi noussut ei-saatavuuslisää saavia hitaammin vuosina 2026 ja 2027, koska saatavuuslisää saavien opettajien taulukkopalkkoihin ei olisi ohjattu sopimusvarallisuutta järjestelyeränä, vaan taulukoita olisi korotettu pelkästään yleiskorotuksilla. Kuten ei-saatavuuslisää saavilla muina vuosina yleisen linjan sopimuskorotus olisi hieman ylittynyt, koska erillislisää ei olisi korotettu yleiskorotuksilla.

Verrattuna esimerkkeihin kuvioissa 1 ja 2 ansiokehitystä olisi hidastanut se, että erillislisää olisi leikannut henkilökohtaisten palkanosien nouseminen (ja mahdolliset kokemuslisäkorotukset) – kuten esimerkissä kuviossa 3. Ts. henkilökohtaisten palkanosien ja erillislisän summa ei olisi noussut lainkaan, vaan erillislisä olisi hiljalleen muuttunut henkilökohtaiseksi palkanosaksi.

Kuviossa 4 ääriesimerkkinä koko saatavuuslisä olisi kuitenkin muuntunut erillislisäksi, joka ei siis olisi korottunut yleiskorotuksella. Tämän vuoksi ansiokehitys on kuvion 3 esimerkkiäkin matalampaa, mutta kuitenkin yli 1,6 prosenttia vuosittain yleiskorotusten ollessa oletettua 2 prosenttia vuosittain vuodesta 2029 alkaen. Tässäkään tilanteessa ansio ei olisi laskenut.

Vertailtaessa kuvioiden 1 ja 2 esimerkkeihin on lisäksi syytä ottaa huomioon, että niissä on oletettu henkilökohtaisten palkanosien nousevan tasaisesti 1 %-yksikön paikallisella erällä vuonna 2028 ja 0,5 %-yksikön paikallisilla erillä vuodesta 2029 alkaen.