Uutishuone
Aleksi Sandroos: Kotoutumista koulutuksella – Vapaan sivistystyön vaikuttava työ ansaitsee paremmat resurssit
Suomessa toimii jo valmis ja vaikuttava järjestelmä, jonka ansiosta kymmenet tuhannet maahanmuuttajat ovat saaneet paremman kielitaidon, ymmärrystä suomalaisesta yhteiskunnasta ja uusia alkuja elämässä. Tämä järjestelmä on vapaan sivistystyön oppilaitosten (esimerkiksi opistojen ja kesäyliopistojen) tuottama kotoutumiskoulutus.
Nyt hallituspiireissä suunnitteilla oleva kotoutumiskoulutuksen siirto opetus- ja kulttuuriministeriön (OKM) alaisuudesta työ- ja elinkeinoministeriölle (TEM) uhkaa murtaa sen, mikä on jo osoittanut toimivuutensa. On tärkeää, että kotoutumiskoulutus säilyy koulutuksellisena tehtävänä – siellä, missä koulutuksen asiantuntemus ja rakenteet jo ovat toimivimmillaan.
Toimiva järjestelmä on jo olemassa
Vapaan sivistystyön oppilaitokset – kansanopistot, kansalaisopistot, kesäyliopistot ja opintokeskukset – ovat järjestäneet kotoutumiskoulutusta vuosikymmenten ajan. Vuonna 2022 näissä oppilaitoksissa opiskeli yhteensä 33 000 maahanmuuttajataustaista henkilöä, joista 5 000 oli kotoutumissuunnitelman mukaisessa koulutuksessa.
Nämä koulutukset eivät keskity vain kieleen. Ne tukevat laaja-alaisesti yhteiskunta- ja työelämävalmiuksia, mahdollistavat osallistumisen yhteisöihin ja avaavat ovia koulutus- ja työpoluille. Vapaan sivistystyön oppilaitoksilla on valmiit tilat, laitteet ja rakenteet, ammattitaitoiset opettajat ja jatkuva vaikuttavuuden seuranta – juuri sellainen järjestelmä, jota vaikuttava kotoutuminen edellyttää.
Mikä vapaassa sivistystyössä toimii?
1. Kattavuus ja saavutettavuus
Vapaan sivistystyön koulutusta järjestetään ympäri Suomen – myös siellä, missä muita koulutusvaihtoehtoja ei ole. Esimerkiksi kansanopistoilla ja kansalaisopistoilla on pitkä kokemus työskentelystä paikallisyhteisöissä, mikä luo turvallisen ja helposti lähestyttävän oppimisympäristön.
2. Monimuotoisuus ja yksilöllisyys
Kotoutumiskoulutus ei ole kaikille sama – eikä sen pidäkään olla. Vapaa sivistystyö tarjoaa sekä työvoimapoliittista että omaehtoista koulutusta, ja oppiminen on joustavaa. Tämä tukee eri taustoista tulevien ihmisten erilaisia oppimistarpeita.
3. Aktiivinen kansalaisuus ja yhteisöllisyys
Opiskelu lisää aktiivista osallistumista yhteiskuntaan. Jopa 81 prosenttia vapaan sivistystyön opiskelijoista kokee opiskelun lisänneen heidän aktiivista kansalaisuuttaan.
4. Seurattavat tulokset ja jatkuva kehittäminen
Vapaan sivistystyön koulutus perustuu koulutuslainsäädäntöön ja valtakunnallisiin opetussuunnitelmiin. Tämän ansiosta tulokset ovat seurattavissa ja kehittäminen systemaattista.
Ukrainalaisten koulutus ei saa jäädä puoliväliin
Erityisesti ukrainalaisten koulutuksessa vapaa sivistystyö on ollut korvaamaton. Vuonna 2023 ukrainalaisia opiskelijoita oli jo lähes 3 750, ja opiskelijaviikkojen määrä kolminkertaistui vuodessa. Valitettavasti koulutuksen rahoitus on jäänyt jälkeen – pelkästään vuosien 2023–2025 aikana arvioitu vaje on jopa 18 miljoonaa euroa.
Oppilaitokset ovat joutuneet kattamaan vajetta omasta pussistaan, jotta koulutus voisi jatkua. Tällainen tilanne ei voi jatkua. Jotta ukrainalaiset pakolaiset pääsisivät osaksi yhteiskuntaa ja työllistyisivät Suomessa entistä paremmin, he tarvitsevat suomen tai ruotsin kielen taitoa. Vapaan sivistystyön oppilaitoksiin olisi tulossa runsaasti ukrainalaisia opiskelijoita. Rahoituksen riittämättömyyden takia koulutusta ei voida toteuttaa kaikille tarvitseville.
Valtioneuvoston on löydettävä lisärahoitusta ukrainalaisten koulutukseen tulevassa puoliväliriihessä.
Kotoutumiskoulutus on koulutuspoliittinen kysymys, ei hallinnollinen pelinappula
Kotoutuminen ei ole pelkkä työvoimapoliittinen toimi. Se on yhteiskunnallinen prosessi, joka alkaa kielestä, jatkuu yhteisöön kiinnittymiseen ja huipentuu osallisuuteen.
Vapaan sivistystyön oppilaitosten tehtävänä tulee jatkossakin olla kotoutumiskoulutuksen järjestäminen. Kotoutumiskoulutusta kehittäessämme meidän tulisi vahvistaa osaavaa ja toimivaa koulutusta. Sivistysalan mielestä vapaan sivistystyön kotoutumiskoulutuksen rahoitus tulisi säilyttää opetus- ja kulttuuriministeriön alla, koulutuslainsäädännön piirissä ja riittävästi resursoituna.






