Paula Tuovinen: Korkeakoulut tarvitsevat lisää tutkimusrahoitusta – muuten yhteistyö yritysten kanssa ei sujuvoidu

Suomen talous kihnuttaa eteenpäin. Meillä on laaja yhteisymmärrys siitä, että koulutukseen ja tutkimukseen tulee panostaa, jotta pääsemme rohkeasti takaisin kasvun tielle.  Parlamentaarisesti on sovittu tavoitteeksi, että tutkimus- ja kehittämistoiminnan (T&K) menot nousevat neljään prosenttiin bruttokansantuotteesta. Valtion rahoituksen osuus on yksi kolmasosa, mikä on huimat 280 miljoonaa euroa joka vuosi vuoteen 2030 saakka – jos yritykset hoitavat vielä isomman osansa.  

Julkisen talouden suunnitelmassa 2025–28 korotetaan merkittävästi Business Finlandin rahoitusvaltuutta, jota suunnataan erityisesti yritysten T&K-toiminnan tukemiseen. Esimerkiksi vuonna 2026 rahoitusta kanavoidaan Business Finlandin kautta yritysvetoisesti 200 miljoonaa ja Suomen Akatemian kautta korkeakouluvetoisesti 15 miljoonaa euroa. Yliopistot saivat jo T&K-rahoitusta tohtoripilottiin, jolla rahoitetaan 1000 tohtorikoulutuspaikkaa. Tavoitteena on muun muassa lisätä yritysten tutkimusosaamista, sillä muuten innovatiivisia ja rohkeita tutkimushankkeita on vaikea edistää.  

Lisää riskinottokykyä TKI-politiikan toteuttamiseen 

Tutkimus- ja innovaationeuvoston kansallisissa TKI-politiikan ja -toiminnan strategisissa linjauksissa on ehdotettu yhdeksi teemaksi riskinottokyvyn lisäämistä. Riskinottokykyyn kuuluvat mm. nopea ja rohkea reagointi sekä ennakkoluulottomat kokeilut. Tällä hetkellä korkeakouluilla ei ole juurikaan mahdollisuutta reagoida esimerkiksi nopeisiin yrityslähtöisiin yhteistyöhankkeisiin eikä kehittää T&K-kiihdyttämöitään.  

Korkeakoulut saavat perusrahoituksensa rahoitusmallilla, joka perustuu yli kymmeneen kriteeriin. Korkeakoulut voivat käyttää rahoituksensa haluamallaan tavalla, mutta malli ohjaa korkeakouluja väistämättä toteuttamaan kyseisten kriteerien mukaista perustoimintaa. Suurin osa korkeakoulujen rahoituksesta tulee koulutustulosten perusteella, ammattikorkeakouluilla jopa 75 %. Viimeisen kymmenen vuoden aikana korkeakoulujen perusrahoitus tutkintoa kohti on merkittävästi vähentynyt samaan aikaan kun kustannukset ovat nousseet. Nopeaan reagointiin tai tutkimuspohjaisen yritysyhteistyön kehittämiseen ei yksinkertaisesti ole olemassa mitään “rehtorin pussukkaa”. 

Ilman korkeakouluja ja osaamisen kehittämistä Suomi ei nouse kestävälle kasvu-uralle 

Risto Murron kasvuriihi-työryhmä esittää, että korkeakoulujen tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan rahoitusta tulisi lisätä. Tämä onkin tärkeää, jos haluamme, että yritykset ja korkeakoulut tekevät nykyistä sujuvammin tutkimusta yhdessä. Uutta T&K-rahoitusta on suunnattava myös korkeakouluille, sillä ilman korkeakoulukumppania tutkimustoiminta yrityksessä kehittyy hitaammin tai kapeammin. Korkeakouluille tulee saada paremmat mahdollisuudet lähteä mukaan ketteriin, riskiä ottaviin tutkimushankkeisiin yritysten kanssa. Tutkimusrahoituksen vahvistaminen parantaisi korkeakoulujen edellytyksiä lisätä tutkijakoulutusta ja tutkijoiden yrittäjyystaitoja. Uudella rahoituksella voitaisiin myös edistää korkeakoulujen T&K-kiihdyttämöiden ja innovaatiopalveluiden toimintaa.  

Valtionvarainministeriön ehdotuksessa kehyspäätökseksi vuosille 2026—2029 T&K-rahoitusta esitetäänkin lisättäväksi korkeakouluille vuodesta 2027 alkaen yhteensä 39 miljoonaa euroa. Suunta on oikea. Ottaen huomioon, että eurot jakautuisivat korkeakoulukentälle, jossa toimii lähes 40 korkeakoulua, panostus on kuitenkin riittämätön. Ilman korkeakouluja ja osaamisen kehittämistä Suomi ei nouse kestävälle kasvu-uralle. Tämä edellyttää lisää rahoitusta paitsi korkeakouluissa tehtävään omaehtoiseen soveltavaan ja perustutkimukseen, niin myös yritysten kanssa tehtäviin ketteriin hankkeisiin.