» Kasvatus-, koulutus- ja tutkimusalan johtajuusselvitys 2024

Kasvatus-, koulutus- ja tutkimusalan johtajuusselvitys 2024

Sivistysalan johtajat kohtaavat työssään monia haasteita. Työelämän murroksessa työhyvinvoinnin, digitalisaation ja muutoksen johtaminen on entistä tärkeämpää, kertoo Sivistan, Opetushallituksen ja Kuntaliiton Kasvatus-, koulutus- ja tutkimusalan johtajuusselvitys 2024.

Opetushallitus, Kuntaliitto ja Sivista selvittivät laajassa kyselyssä kasvatus-, koulutus- ja tutkimusalan johtajuutta. Kyselytutkimuksen avulla selvitettiin koulutusjohtamisen nykytilaa ja osaamisen kehittämistarpeita. Kohderyhmänä olivat kasvatus-, koulutus- ja tutkimusalalla toimivat johtajat ja esihenkilöt varhaiskasvatuksessa, kouluissa, oppilaitoksissa, korkeakouluissa ja sivistystoimessa.

Vastauksia saatiin vajaalta 700 kasvatus-, koulutus- ja tutkimusalan johtavalta henkilöltä. Nyt julkaistaan ensimmäisiä tuloksia kyselystä ja lisää tuloksia julkistetaan syksyn 2024 aikana. Haluamme yhdessä kiittää kaikkia kyselyyn osallistujia!

Vastaajien taustatietoja

Vastaajista 20 prosenttia oli korkeakouluista, 29 prosenttia perusopetuksesta ja lukioista, 18 prosenttia varhaiskasvatuksesta sekä 13 prosenttia ammatillisesta koulutuksesta. Vajaat 14 prosenttia toimi kuntien sivistystoimen johdossa sekä 6 prosenttia vapaassa sivistystyössä ja taiteen perusopetuksessa.

Kuten alan henkilöstöstä vastaajistakin valtaosa on naisia. Varhaiskasvatuksessa peräti 97 prosenttia.

Valtaosalla vastaajista oli ylempi korkeakoulututkinto. Varhaiskasvatuksen osalta kuitenkin 60 prosentilla esihenkilöistä oli alempi korkeakoulututkinto.

Vastaajista 58 prosenttia on toiminut esimiesasemassa vähintään 10 vuotta. pisimmät esihenkilöurat löytyvät kuntien sivistystoimen johdosta, perusopetuksesta sekä lukiokoulutuksesta. Nuorempia ja vähemmän esihenkilökokemusta omaavia oli puolestaan korkeakouluissa ja varhaiskasvatuksessa.

Johtaminen ja johtamistaidot

Alalla toimivat johtajat kokivat edistävänsä päivittäisessä työssään etenkin toiminnan kehittämistä, tavoitteellista strategian mukaista toimintaa, henkilöstön työhyvinvointia, resursseja ja taloutta sekä oppilaiden ja opiskelijoiden oppimista ja hyvinvointia. Muuta vähemmän koetaan edistettävän tutkimus- ja kehittämistoimintaa, päätöksentekoon liittyviä valmisteluja ja prosesseja sekä organisaation suhteita ja huoltaja- ja/tai sidosryhmäyhteistyötä. Toisaalta nämä eivät kosketa samalla tavalla kaikkia johtamisportaita ja koulutusmuotoja.

Johtajat arvioivat tärkeimmiksi johtamistaidoiksi yhteistyötaidot, paineensietokyvyn, luottamuksen luomisen, organisointikyvyn, viestintätaidot ja tavoitteellisuuden. Paineensietokyky korostuu sivistystoimen johdossa. Varhaiskasvatuksessa ja perusopetuksessa korostuu puolestaan yhteistyökykyisyys. Keskimääräistä tärkeämpinä ominaisuuksina pidetään myös tiedolla johtamista, innostamista ja vastuullisuutta. Muita vähemmän tärkeäksi ominaisuudeksi nähtiin delegointi ja visiointi.

Johtajat kokevat voivansa vaikuttaa etenkin tavoitteiden asettamiseen, turvallisen ilmapiirin luomiseen, organisaation toimintakulttuuriin, tavoitteiden saavuttamisen arviointiin sekä henkilöstön työhyvinvoinnin tukemiseen.

Vaikka johtajat kokevat voivansa vaikuttaa henkilöstön työhyvinvointiin, niin he kokevat, että heillä ei ole riittävästi aikaa ja osaamista työhyvinvointijohtamiseen. Johtajat kokevat myös, että he eivät saa tarpeeksi tukea ennaltaehkäisevään työhön työterveyshuollolta, kun heillä on siihen tarve. Työhyvinvointia seurataan kuitenkin kohtuullisen hyvin ja henkilöstöä kannustetaan tuomaan näkemyksiä työhyvinvoinnin tilasta.

Työelämän muutokset

Työelämän muutokset olivat vaatineet johtajilta muutokseen sopeutumista, työhyvinvointijohtamisen ja viestintätaitojen korostumista, henkilöstön asenteisiin vaikuttamista ja työyhteisön toimintakulttuurin muutosta sekä teknologisen kehityksen haltuun ottamista. Viestintätaidot korostuvat lukiokoulutuksessa sekä vapaassa sivistystyössä ja taiteen perusopetuksessa. Teknologisen kehityksen haltuunotto korostuu korkeakoulutuksessa sekä vapaassa sivistystyössä ja taiteen koulutuksessa

Henkilöstöä voi tukea työelämän muutoksissa tiedottamisella, osallistamisella, vastuuttamalla ja yhteiskehittämällä sekä perustamalla muutosta ja selkeyttämällä työn tavoitteita. Myös vertaistuki nousi yhdeksi keskeiseksi tuen muodoksi muutoksissa. Vastuuttaminen ja selkeät kehittämiseen liittyvät tavoitteet korostuvat muita enemmän toisella asteella ja korkeakouluissa

Osaamisen kehittämisen tarpeet ja työn tuki

Kasvatus-, koulutus- ja tutkimusalan johtajista yli 40 prosenttia koki tarvitsevansa osaamisen kehittämistä digitalisaation ja muutoksen johtamiseen. Kolmannes vastaajista koki tarvitsevansa osaamista kriisijohtamiseen, talouden ja työyhteisön toimintakulttuurin johtamiseen. Kriisijohtaminen korostuu sivistystoimessa, varhaiskasvatuksessa ja perusopetuksessa. Vähiten osaamisen kehittämistä tarvittiin opetussuunnitelmien ja tutkintojen johtamiseen, pedagogiseen johtamiseen sekä jaettuun johtamiseen. Osaamisen kehittämisen tarvetta pedagogisessa johtamisessa koetaan muita enemmän varhaiskasvatuksessa.

Johtajat saavat tukea työlleen ennen kaikkea muilta vastaavassa asemassa olevilta johtajilta, työyhteisön henkilöstöltä ja omalta esihenkilöltä. Vähiten tukea työlle saatiin toimialan tai tehtäväalueen päättäjiltä (lautakunta, hallitus tai muu vastaava). Päättäjien rooli kuitenkin korostuu sivistystoimen johdossa.

Analysoimme myöhemmin tuloksia muun muassa organisaatiomuodoittain, esihenkilön ominaisuuksien mukaan ja vertailemme tuloksia edelliseen kyselyyn, joka toteutettiin syksyllä 2020.