Opettajien roolit muuttuvat – kuinka yliopistot varmistavat opetuksen ja tutkimuksen laadun?

Yliopistoissa annettava opetus kulkee käsi kädessä yliopistoissa tehtävän tieteellisen tutkimuksen kanssa. Jotta opetus olisi laadukasta ja yliopistoista valmistuisi osaavia ihmisiä, opettavilla tutkijoilla on oltava riittävästi aikaa tutkimustyöhön. Yhtä tärkeää on, että yliopistoissa tapahtuvaa opetusta kehitetään ja opettajat pääsevät päivittämään osaamistaan.

Opetukseen kohdistuvat odotukset ovat kasvaneet monesta syystä. Suomen tavoite koulutustason nostosta asettaa yliopistoille oman haasteensa. Toisaalta opiskelijoissa ja heidän valmiuksissaan on tapahtunut valtava muutos, toteaa Itä-Suomen yliopiston rehtori ja ympäristöoikeuden professori Tapio Määttä.

Opiskelijat tarvitsevat enemmän tukea ja ohjausta

Yhteiskunnan polarisoitumisesta on puhuttu paljon ja ilmiö on havaittu peruskoulujen lisäksi korkeakouluissa. Opiskelijat tarvitsevat enemmän tukea opintopolun eri vaiheissa.

– Vielä 80-luvulla opiskelijat olivat taustoiltaan ja valmiuksiltaan melko samanlaisia. Yliopistoon pääsee nykyään monia eri väyliä pitkin, ja opiskeluun tarvittavissa valmiuksissa voi olla paljon vaihtelua. Yksilölliset tarpeet ovat lisääntyneet, Määttä kertoo.

Osalla opiskelijoista on todella hyvä valmiudet yliopistossa opiskeluun aiempien opintojen perusteella. Toiset taas kärsivät erilaisista oppimisvaikeuksista tai mielenterveyden ongelmista. Nämä ovat yhteiskunnallisia ongelmia, joita yliopisto ei voi ulkoistaa muille ammattilaisille, Määttä sanoo.

– Se, että yliopistoissa on yhä enemmän erilaisia oppijoita, haastaa yliopistot aivan uudenlaiseen ajatteluun. Meidän on pystyttävä tarjoamaan ohjausta, neuvontaa ja tukea.

Jokainen opettaja on osaltaan vastuussa opiskelijoista, mutta jokaisen opettajan ei tarvitse ryhtyä opiskelijan tukihenkilöksi, Määttä painottaa. Kaikkien tulisi kuitenkin ymmärtää miten erilaisten oppijoiden kanssa toimitaan ja minkälaista ohjausta ja tukea he voivat saada.

– Tämän suhteen meillä on vielä paljon tehtävää. Opiskelijoilla on esimerkiksi paljon huolia liittyen työelämään ja työllistymiseen. Uraohjauksen tarve ja työelämätaidot on otettava entistä paremmin huomioon opetuksen kehittämisessä.

Yliopisto-opetuksen kehittäminen: uusia ratkaisuja tarvitaan

Opetuksen kehittämisestä puhuttaessa on tärkeää huomioida eri tieteenalojen alakohtaiset eroavaisuudet. Esimerkiksi yliopisto-opetuksen pedagogisen tutkimuksen avulla voidaan löytää parempia tapoja toteuttaa opetusta tietyissä oppiaineissa, Määttä esittää.

– Yliopistoissa opetetaan hyvin erilaisia oppiaineita. Tämä on yksi yliopistopedagogiikan ja opetuksen kehittämisen pulma, joka pitää tunnistaa. Standardimaiset ratkaisut opetuksessa eivät useimmiten toimi.

Jotkut alat ovat luonteeltaan opetusintensiivisiä, joissa opetus tapahtuu pitkälti vaikkapa pienryhmissä esimerkiksi laboratoriotyöskentelynä. Toisissa oppiaineissa taas luetaan tai lasketaan paljon.

– On oppiaineita, joihin luennot soveltuvat hyvin. Tällöin opetuksen skaalautuvuus on helpompaa. Opetuksen skaalautuvuuden vaihtelu ja oppiaineiden monimuotoisuus kuitenkin unohtuu usein näistä keskusteluista, Määttä arvioi.

Toinen pedagoginen haaste on se, miten työ ja perhe-elämä sovitetaan yhteen opintojen kanssa.

– Työelämässä jo mukana olevat opiskelijat ovat yliopistoille rikkaus. Toki tavoitteena on, että opiskelut aloitettaisiin nuorena, mutta todellisuus on, että meillä on enenevässä määrin myös työn ohessa opiskelevia opiskelijoita.

Opettajien roolit muuttuvat – pysyykö työsuunnittelu perässä?

Opiskelijoiden tarpeiden moninaistuminen on muuttanut yliopistoissa opettavien rooleja. Miten tämän pitäisi heijastua johtamisessa? Olennaista on joustavuus ja mahdollisuus muokata omaa työnkuvaa omien vahvuuksien ja kiinnostuksen kohteiden mukaan yhdessä lähijohdon kanssa, Määttä sanoo.

Yliopiston tutkimus- ja opetushenkilöstön työajan suunnittelua ohjaa yliopistojen työehtosopimuksessa määritelty jako kontaktiopetustunteihin ja tutkimukseen. Nykyinen malli on kuitenkin turhan jäykkä, kun otetaan huomioon opettajien rooleissa tapahtuneet muutokset.

– Kyse on kulttuurisesta muutoksesta lähijohtamisessa ja henkilöstön hyvinvoinnista huolehtimisesta. Jakoa opetukseen ja tutkimukseen pitäisi mielestäni pystyä katsomaan joustavammin, Määttä katsoo.

Toisin sanoen työsuunnitelmien laadintaan ja ajankäytön seurantaan tarvittaisiin uudet raamit. Näin työtä voitaisiin tarvittaessa muokata joustavammin.

– Kun yksilöt keskittyvät vahvuuksiinsa ja tekevät asioita, joissa ovat hyviä, heidän hyvinvointinsa ja merkityksellisyyden tunteensa lisääntyvät. Samalla on huolehdittava, että tutkijoilla on riittävästi aikaa niin opetukselle kuin tutkimukselle. Kontaktiopetustuntikäsitteestä luopuminen ja joustavampi työajan suunnittelu on hyvinvointiprojekti, Määttä sanoo.

Lähijohtaminen ja työkuorman hallinta

Kaikki merkit viittaavat siihen, että tulevaisuudessa yliopistot joutuvat kilpailemaan hyvästä henkilöstöstä ja opiskelijoista yhä kiivaammin. Siksi on uskallettava katsoa eteenpäin ja löytää vastauksia haasteisiin, jotka kolkuttelevat jo ovella.

Kuinka yliopistoissa voidaan huolehtia esimerkiksi siitä, että opettajien opetuskuorma ei kasva liian suureksi?

– Kyse on lähijohtamisesta ja esihenkilötyöstä, jota pitää kehittää samanaikaisesti tutkimus- ja opetushenkilöstön roolien kanssa. Esimerkiksi meillä Itä-Suomen yliopistossa jokaisella laitoksella on oma koulutuksesta vastaava varajohtaja, eli ”pedajohtaja”. Juuri tällaista johtajuutta tarvitaan pitämään huolta siitä, että kukaan ei kuormitu opetustehtävien takia, Määttä vastaa.

Jos kontaktiopetustunteihin ja tutkimukseen perustuva työsuunnittelu korvattaisiin joustavammalla mallilla, opetus- ja tutkimusresurssien käyttämistä voitaisiin johtaa mielekkäämmällä tavalla. Ajankäytön rajojen seuraamisella varmistetaan, että tutkimukselle ja muille tehtäville jää riittävästi aikaa.

– Yliopisto-opetus on tutkimusperusteista, joten tästä meidän ei ole mahdollista tinkiä. Siksi opetuksen kehittämiseen on panostettava aiempaa enemmän ja joustavammat roolitukset mahdollistaisivat tämän.

Kuva: Raija Törrönen