Annakaisa Tikkinen: Yhä isompi osa ajasta päiväkodeissa ja kouluissa hallintotyöhön – normien keventämistä tarvitaan

Tällä viikolla koittaa monelle lapselle ja nuorelle lukuvuoden ensimmäinen päivä – iloista ja innostavaa koulujen alkua kaikille! 

Peruskouluissa lukuvuoteen mahtuu 190 työpäivää, joiden aikana tuetaan oppilaiden kasvua ihmisyyteen ja eettisesti vastuukykyiseen yhteiskunnan jäsenyyteen sekä välitetään elämässä tarpeellisia tietoja ja taitoja. Ei ihan pieni tavoite!  

Mitä 190 päivässä ehditään? Jatkossa ainakin hieman enemmän toista kotimaista kieltä, sekä vuodesta 2025 alkaen matematiikkaa ja äidinkieltä, joihin edellinen ja nykyinen hallitus tekivät tuntilisäyksiä. OECD-maiden vertailussa suomalaislasten päivässä on melko vähän pakollisia oppitunteja, mutta keskimääräistä isompi osuus käytetään taideaineisiin ruokkimaan luovuutta (johon liittyen saatiinkin hyviä Pisa-uutisia alkukesästä!). Välituntejakin ehditään viettää lukuvuoden aikana yhteensä monen päivän edestä – mieluusti leikin ja kavereiden merkeissä, eikä kännyköitä tuijottaen (siihen ei tosin kouluilla ole toimivaltaa puuttua). 

Hallinnollisen työn määrä kasvussa 

Koulun aikuisille oppimisen ja leikin mahdollistamiseen kuuluu erilaisia hallinnollisia tehtäviä, jotka nekin ottavat aikansa. Sivistysalan barometrissa keräämme vuosittain tietoa alan näkymistä. Parina viime vuonna olemme kysyneet myös hallinnollisen työn määrän kehittymisestä. Edelliseen barometriin (2023) vastanneista varhaiskasvatuksen tuottajista ja koulutuksen järjestäjistä noin puolet arvioi sekä kasvatus-, opetus- ja tutkimushenkilöstön että muun henkilöstön hallinnollisen työn määrän lisääntyneen kuluneen 12 kuukauden aikana. Erityisesti aineistosta erottuu yli keskiarvon varhaiskasvatus, yleissivistävä koulutus sekä yliopistot. 

Hallintoakin tarvitaan – suunnittelu ja kirjaaminen ovat yksi osa laadukasta koulutusta. Erilaisia velvoitteita dokumentoinnille pitää kuitenkin pystyä tarkastelemaan kriittisesti, sillä ei ole kestävää, jos yhä isompi osa koulun aikuisten ajasta menee hallinnollisiin tehtäviin lasten ja nuorten kohtaamisen sijaan. 

Yhdenvertaisuutta edistetään ilman erillistä suunnitelmaakin 

Viime päivinä julkisuudessa on keskusteltu lausuntokierroksella olevasta esityksestä varhaiskasvatuksen yhdenvertaisuussuunnittelun velvoitteesta luopumisesta. Yhdenvertaisuuden edistäminen säilyisi varhaiskasvatuksen lakisääteisenä tehtävänä ilman erillistä suunnitelmaakin. Toimintaa suunnitellaan päiväkodeissa ja kouluissa joka tapauksessa – olennaista on, että suunnitelman laatiminen ei muodostu itsetarkoitukseksi, vaan keskiössä on yhdenvertaisuutta vahvistavan toiminnan toteuttaminen.  

On tärkeää, että päiväkodin ja koulun henkilöstö saa tähän koulutuksessaan hyvät eväät. Suunnitelmaviidakkoa voisi puolestaan helpottaa jo se, että erilaiset teemasuunnitelmat koottaisiin kaikki osaksi opetussuunnitelmaa tai varhaiskasvatussuunnitelmaa. 

Yksi erilaisten suunnitelmien ongelma on niiden aliresursointi. Uudet velvoitteet maksavat rahaa ja aikaa. Esimerkiksi varhaiskasvatuksen yhdenvertaisuus- ja tasa-arvosuunnitelmista säädettäessä arvioitiin niiden laatimisen vievän yhteensä kaksi tuntia yhden päiväkodin työntekijän työaikaa ensimmäistä kertaa laadittaessa, vuosittain päivitettäessä yhteensä 40 minuuttia. Kaiken muun suunnitteluun liittyvän tekemisen arvioitiin olevan osa ”normaalia varhaiskasvatusarkea” – käytännössä siis lisää tekemistä ilman korvausta. Nämä ovat sellaisia valintoja, jotka johtavat barometreissa ja muissa kyselyissä hallinnollisen työn palkin kasvuun.  

Normien purkaminen ei ole helppoa ja yksittäisiä tehtäviä tarkasteltaessa jokaiselle löytyy puolustajansa. Kokonaisuutta on kuitenkin pystyttävä kehittämään siten, että käytettävissä olevat resurssit sekä henkilöstön voimavarat päiväkodeissa ja kouluissa käytetään mahdollisimman fiksusti.  

Yhdenvertaisuuden edistämisen kaltainen tärkeä asia ei muutu yhtään vähemmän tärkeäksi, vaikka sille ei olisi juuri omaa suunnitelmaansa.