Harri Hietala: Jos Suomi haluaa laadukkaita osaajia, koulutukseen tarvitaan lisäresursseja

Vuosi 2026 on päässyt hyvään vauhtiin, mutta samaa ei voi edelleenkään todeta Suomen taloudesta. Vuoden ensimmäisissä talousennusteissa on jälleen jouduttu korjaamaan kuluvan vuoden ennustettuja talouden kasvulukuja alaspäin. Voimakkaamman kasvun odotuksia on täytynyt taas lykätä. 

Alkuvuoden aikana on saatu myös joulukuun ensimmäisiä tilastoituja tuotantolukuja. Näiden perusteella elinkeinoelämän indikoima viennin kasvu alkaisi näkyä myös tilastoiduissa kasvuluvuissa. Jos kehitys menisi aiempaa rataa eikä riskejä laukeaisi, olisi hyvät mahdollisuudet, että talouden käänne vihdoin tapahtuisi. Vuosi ehtii kuitenkin pitkälle ennen kuin talouden käänne leviää kotimarkkinoihin. Kuluttajien epävarmuus vaikuttaa edelleen syvältä, ja työllisyyden merkittävän käänteen osalta mennään aivan loppuvuoteen. 

Vaikka julkisen talouden tila on vahvasti sidoksissa yksityisen talouden tilaan, ovat maamme rakenteelliset ongelmat nyt sitä luokkaa, että voimakkaampikaan käänne ei ratkaisisi julkisen talouden alijäämäisyyttä. Poliittiset päättäjät ovat pakotettuja sopeuttamaan julkisia menoja. Kuitenkaan ei saisi mennä siitä, missä aita on matalin, ja höylätä kaikkia menoja tasaisesti. 

Koulutuksesta ei ole varaa tinkiä 

Koulutus ja tutkimus ovat investointeja, joiden tuotot saavutetaan myöhemmin. Päättäjien on kyettävä priorisoimaan. Kasvun eväitä täytyy tukea – edes säilyttämällä nykyiset resurssit. Tekojen on vastattava lausuttuja tavoitteita. Kun esimerkiksi halutaan lisää laadukkaita osaajia, ei tämä tapahdu ilman lisäresursseja.  

Korkeakoulut kantavat vastuun korkeakoulutettujen määrän nostamisesta sekä innovaatioihin johtavasta perustutkimuksesta. Samaan aikaan esimerkiksi ammattikorkeakoulujen reaalinen rahoitus on laskenut 21 prosenttia vuosien 2012–2024 välillä, samalla kun opiskelijamäärä on kasvanut 22 prosenttia. 

On helppo kyllä kasvattaa määriä, mutta meillä ei ole varaa osaamisen ja teknologian eturintaman maana tinkiä laadusta. Korkeakoulutuksessa on jo pidempään lisätty opiskelijamääriä ilman rahoituksen pysyvää kasvua. 

Näitä samoja teemoja nousee esiin myös vuoden päästä edessä oleviin eduskuntavaaleihin valmistautumisen myötä. Puolueilta ja päättäjiksi pyrkiviltä tulee odottaa selkeitä linjauksia siitä, kuinka julkisen talouden ongelmia ratkotaan kestävästi jo lähitulevaisuudessa. Ongelmien ei voi antaa enää kasaantua ja siirtää tulevaisuudessa ratkottavaksi.