Sivistysalan tulevaisuuspoiminnat: Väestökehitys haastaa sivistysalaa

Nopea internethaku paljastaa, että “Maailma muuttuu – mitä tekee koulu” -tyylisistä kirjoituksista ja tilaisuuksista on runsaasti tarjontaa. Se on luonnollista, sillä sivistysalalla on erityinen rooli yhteiskunnallisessa muutoksessa: koulutamme kaikkien alojen osaajat varhaiskasvatuksesta korkeakoulutukseen. Näillä osaajilla on oltava toisaalta valmiudet toimia muuttuvassa ympäristössä, ja toisaalta kyky luoda toivottavaa muutosta. Siksi maailman muutosvoimien ennakointi ja niiden tuomiin haasteisiin vastaaminen on meille tärkeä tehtävä, jonka tunnistimme myös Sivistan strategiatyössä. 

Myös erilaista ennakointitietoa on runsaasti tarjolla. Ennakointitietoa on jopa niin paljon ja niin monen toimijan tuottamana, että runsaudenpula on vaarassa heikentää sen vaikuttavuutta. Siksi päätimme aloittaa uuden Sivistysalan tulevaisuuspoiminnat -sarjan, jossa ruodimme läpi uusia ennakointiin liittyviä julkaisuja, jotka antavat eväitä sivistysalan toimijoille toimintansa kehittämiseen. 

Sivistysalan tulevaisuuspoiminnoista ensimmäinen on nyt julki. Siinä käsittelemme Tilastokeskuksen tuoreinta väestöennustetta ja nostamme esiin muutamia näkökulmia alamme toimijoiden pohdittavaksi. 

Väestöennusteen tulkitseminen edellyttää paikallista tarkastelua 

Syntyvyyteen, ikääntymiseen ja muuttoliikkeeseen liittyvä kokonaisuus on megatrendi, jonka vaikutuksista yhteiskunnan eri osa-alueisiin on käyty keskustelua jo pitkään. Haastavaksi ilmiöstä keskustelemisen tekee se, että demografiset muutokset vaikuttavat epätasaisesti eri seuduilla. Tilastokeskuksen tuorein väestöennuste kertoo, että syntyvyys on ennätyksellisen matalaa, mutta nykyisen tasoinen nettomaahanmuutto johtaisi väestön kasvuun.  

Alueelliset erot ovat suuria, mikä näkyy etenkin nuorempien ja vanhempien ikäluokkien kehityksissä. Esimerkiksi varhaiskasvatuksen kannalta olennainen 0–6-vuotiaiden määrä laskee ennusteen mukaan vuoteen 2045 tultaessa yli 20 prosentilla 63 kunnassa, ja nousee yli 10 prosentilla 20 kunnassa. Perusopetuksen järjestäminen kohtaa laajasti haasteita, kun 7–12-vuotiaiden määrä laskisi yli 20 prosenttia 227 kunnassa, ja nousisi yli 10 prosenttia vain 5 kunnassa. 13–15-vuotiaiden määrän kehitys on melko vastaava, sillä oppilasmäärä laskee yli 20 prosenttia 252 kunnassa, ja nousee yli 10 prosenttia 7 kunnassa. Myös toisella asteella opiskelevien nuorten määrä on pääsääntöisesti laskeva: 16–18-vuotiaiden määrä laskisi yli 35 prosentilla 28 seutukunnassa, ja kasvaisi vain 3 seutukunnassa. Maakuntatasolla tarkastellen 19–24-vuotiaiden määrä nousee vain Uudellamaalla ja laskee yli 20 prosentilla 5 maakunnassa. 

Matala syntyvyys ja pienenevät ikäluokat ovat haaste palveluverkolle, kun oppilaita ja opiskelijoita ei riitä täyttämään koko nykyistä kapasiteettiä. 

Löytyykö ratkaisu maahanmuutosta? 

Haastetta voi lähestyä monesta kulmasta – kenties hakemalla uusia kumppaneita tai kohderyhmiä uusia palveluita kehittäen. Samalla kun syntyvyys on laskenut, tiedämme myös sen, että suomalaisten lapsitoiveet eivät toteudu. Syntyvyyskeskusteluihin on kaivattu myös koulutusta tarjoavien tahojen näkemystä siitä, miten opiskelun ja perheen yhteensovittamista voitaisiin edistää. 

Ratkaisuksi kaavailtu nettomaahanmuuton pysyminen nykyisellä tasolla ei sekään ole itsestäänselvyys – Suomen vetovoiman lisäksi kyse on myös pitovoimasta. Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen tuore selvitys kertoo, että Suomeen töihin saapuneista maahanmuuttajista viiden vuoden kuluessa 45 prosenttia on lähtenyt Suomesta. Kielitaidon merkitys on kotoutumisen kannalta keskeinen, joten sivistysala on tässäkin luonteva kumppani ratkomaan haastetta yhteistyössä työnantajien kanssa.  

Väestöennuste on nimensä mukaisesti ennuste, ja tulevaisuus voi olla myös toisenlainen. Voimme joko alkaa varautua ennusteen kuvaamaan kehitykseen tai vaihtoehtoisesti miettiä keinoja, joilla vaikutamme trendin kääntymiseen. Ratkaisut väestökehitykseen eivät ole yksin sivistysalan toimijoiden käsissä, vaan myös politiikalla vaikutetaan siihen, millaiset edellytykset meillä on vastata näihin haasteisiin. Päättäjien työkalupakkiin kuuluvat muun muassa henkilöstön kielitaitovaatimusten tarkastelu sekä etäopetuksen käytäntöjen kehittäminen. Lisäksi ennakointitiedon tehokkaampi hyödyntäminen niin sivistysalan toimijoiden kuin poliitikkojenkin päätöksenteossa on olennaista. 

Lue lisää Sivistysalan tulevaisuuspoiminnat -sivulta!