Opettajasta yksityiskoulun rehtoriksi – kansainvälinen tausta on sivistysalan johtotehtävissä vielä harvinaisuus

Suomalainen sivistysala on kansainvälistynyt viime vuosina vauhdilla. Noin kahdeksan prosenttia alan työntekijöistä on ulkomaan kansalaisia, mikä on hieman enemmän kuin työllisistä keskimäärin. Korkeakouluissa tutkimushenkilöstö on erityisen kansainvälistä, mutta muilla koulutusasteilla määrät ovat yhä pieniä ja johtotehtävissä kansainvälisen taustan omaavia on vielä vähän. 

Kulosaari yhteiskoulun yläkoulun rehtori Richard Cousins on työskennellyt opettajana Suomessa 1990-luvulta lähtien. Cousins on käsityksensä mukaan ainoa ulkomaalaistaustainen yksityiskoulun rehtori Suomessa. 

– Olen ylpeä tästä tittelistä, mutta samalla herää kysymys: miksi tilanne on yhä tämä? Vaikka Kulosaaren yhteiskoulu poikkeaa monista suomalaisista kouluista, uskoisin koko koulutussektorin hyötyvän siitä, jos johtotehtävissä olisi enemmän kansainvälisiä osaajia, Cousins sanoo. 

Opettajaksi Suomeen sattuman ja sitkeyden kautta 

Cousins kouluttautui liikunnan ja matematiikan opettajaksi Iso-Britanniassa 1980-luvulla. Suomalaisen vaimonsa hän tapasi perhejuhlassa, ja pariskunta päätti myöhemmin asettua Suomeen, kun Cousins palkattiin opettajaksi International School of Helsinkiin vuonna 1989. 

– Osallistuin rekrytointimessuille Lontoossa ja tapasin siellä silloisen International School of Helsingin rehtorin. Tavallisesti opettajia palkattiin näillä messuilla ulkomaankomennukselle, mutta minä halusin muuttaa Suomeen puolisoni vuoksi, joten lähtökohdat olivat hieman erilaiset, Cousins muistelee. 

Vuonna 1990 Cousins muutti Suomeen ja aloitti International School of Helsingissä liikunnan ja matematiikan opettajana. 

– Työ poikkesi vain hieman siitä, mitä olin tehnyt Britanniassa, mikä helpotti siirtymää. Monet oppilaista tulivat diplomaatti- tai lähetystyöntekijäperheistä, eikä koulussa noudatettu suomalaista opetussuunnitelmaa. Kyseessä oli todellinen kansainvälinen kupla, Cousins kuvailee. 

Vaikka muutto sujui suhteellisen vaivattomasti, ulkomaalaisena työskentely Suomessa toi 1990-luvulla mukanaan haasteita, erityisesti ennen Suomen EU-jäsenyyttä. Yksi suurimmista kommervenkeistä oli opettajatutkinnon tunnustaminen. 

– Britanniassa tutkintoni oikeutti opettamaan 15 ikävuoteen saakka. Suomessa tutkintoni katsottiin oikeuttavan opetukseen vain kuudennelle luokalle asti. Valitin päätöksestä ja toimitin yksityiskohtaiset opintosuoritusotteet, mutta lopputulos ei muuttunut. 

Sittemmin Cousins päätti suorittaa maisterintutkinnon Sheffieldin yliopistossa, ja hän valmistui vuonna 2001. 

– Lähetin paperit uudelleen opetusministeriöön, ja silloin todettiin, että voin opettaa perusopetuksen loppuun asti ja toimia myös koulun johtotehtävissä. Prosessi oli aikaa vievä, mutta tiesin EU:n ulkopuolelta tulevien opettajien kohtaavan vielä suurempia vaikeuksia, Cousins kertoo. 

– Suomessa opettajan ammattia arvostetaan enemmän kuin Britanniassa. Ymmärsin, että pätevyyksien tuli vastata kansallisia vaatimuksia, mutta tuolloin prosessi tuntui työläältä. 

Osaaminen ratkaisee, ei tausta 

Kun Cousins oli työskennellyt International School of Helsingissä yksitoista vuotta, hän alkoi kaivata uusia haasteita. Työnsä kautta hän oli tutustunut Kulosaaren yhteiskoulun rehtoriin. Tuttavuus avasi oven seuraavaan työtehtävään.

– Halusin päästä lähemmäs suomalaista kouluarkea, joten otin yhteyttä Kulosaaren yhteiskoulun rehtoriin ja kysyin, olisiko heillä töitä tarjolla. Olin opettanut Kulosaaressa yksittäisiä kursseja aiemmin, ja hän sanoi, että jotain varmasti järjestyy, Cousins kertoo. 

Cousins siirtyi Kulosaari yhteiskouluun opettamaan useita eri aineita. Vähitellen hänestä tuli koulun kansainvälinen koordinaattori ja myöhemmin yläkoulun rehtori. 

Rehtorin tehtävä toi mukanaan myös rekrytointivastuun. Kulosaaren yhteiskoulussa opetusta annetaan sekä suomeksi että englanniksi, ja kaksikielisellä linjalla opettajien odotetaan työskentelevän molemmilla kielillä. Suurin osa uusista opettajista tulee Euroopasta, sillä EU-kansalaisten pätevyyksien tunnustaminen on yhä helpompaa kuin EU:n ulkopuolelta tulevien opettajien. Cousins kuitenkin korostaa, että rekrytoinnissa ratkaisee osaaminen, ei tausta. 

– Arvioimme kaikki hakijat riippumatta siitä, mistä he tulevat tai missä heidän tutkintonsa on suoritettu. Ei ole väliä, asutko Hakaniemessä – tai Haitilla. 

Cousins arvostaa Helsingin yliopiston STEP-ohjelmaa, jonka kautta Kulosaaren yhteiskouluun palkataan opettajia aina kun mahdollista. 

– Näillä opettajilla ei välttämättä vielä ole riittävää suomen kielen taitoa, mutta he ovat usein erittäin motivoituneita ja nähneet vaivaa saadakseen pätevyytensä tunnustettua Suomessa työskentelyä varten. 

Organisaatioiden tulisi katsoa ulospäin, ei sisäänpäin 

Cousins on asunut Suomessa nyt 36 vuotta, eikä hän ole suunnitellut palaavansa takaisin Iso-Britanniaan. Työmarkkinoiden epävarmuudesta huolimatta hän kannustaa organisaatioita kääntämään katseensa ulospäin. 

– Koulussamme oppilailla on 35 eri kansallisuutta, ja opettajia on 13 eri maasta. Monikulttuurisuus on meille arkipäivää, mutta monilla organisaatioilla on siitä yhä vähän kokemusta. Me katsomme nuoria ihmisinä, emme ulkonäön tai kulttuuritaustan kautta – ja sama pätee opettajiin, joita palkkaamme, Cousins sanoo. 

Cousinsilla on nykyään kaksoiskansalaisuus, hän puhuu suomea ja häntä pidetään suomalaisena. Muutos ei kuitenkaan tapahtunut hetkessä. 

– Kun on itse ollut molemmilla puolilla pöytää, ymmärtää, miksi eri kulttuurista tulevan henkilön palkkaaminen voi tuntua riskiltä. Näissä ihmisissä on kuitenkin valtavasti rikkautta, jota Suomessa ei vielä täysin ymmärretä, hän pohtii. 

Entä mitä neuvoja Cousins antaisi kansainvälisille osaajille, jotka haaveilevat työstä suomalaisella sivistysalalla? 

– Ole myönteinen ja aktiivinen kielen oppimisessa, sillä se on usein suurin este työllistymiselle. Ole myös johdonmukainen ja sitkeä, tee taustatyösi ja etsi ohjelmia, jotka tukevat tutkintojen ja pätevyyksien tunnustamista, hän kiteyttää.