Susanna Niinistö-Sivuranta: Tasa-arvon tie on pitkä – Kuljemme jo eri maisemissa kuin Minna Canth, mutta loppusuoraa ei näy

Yhteiskunnallinen eriarvoisuus tai tasa-arvoisuus syntyy teoista ja sanoista. Jokainen meistä on osaltaan vastuussa siitä, että tulevaisuutemme olisi oikeudenmukaisempi ja yhdenvertaisempi. Koulutuksella – sen rakenteilla ja resursseilla – on valtava merkitys monimuotoisen ja osallisuutta vahvistavan tulevaisuuden näkökulmasta. 

Tasa-arvoisen yhteiskunnan tavoitteena tulee olla yhdenvertaiset mahdollisuudet kaikille. Kun katsoo suomalaista koulutuskenttää juuri nyt, voi havaita monia huolestuttavia kehityskulkuja. Tyttöjen ja poikien oppimistulosten väliset erot jatkavat kasvuaan, moni korkeakouluun haluava nuori jää ilman opiskelupaikkaa, nuorten mielenterveyden haasteet uhkaavat opinnoissa etenemistä, kiusaamista ei ole saatu kitkettyä ja perhetausta vaikuttaa yhä edelleen nuoren koulutusvalintoihin eriarvoisuutta ylläpitäen. Koulutuksen puute on yksilötasolla riski työllistymiselle ja sitä kautta oman tulevaisuuden rakentamiselle. Koulutuspolitiikan tärkeä tehtävä onkin kaikin tavoin ehkäistä moniulotteista ja joskus vaikeastikin hahmottuvaa eriarvoistumiskehitystä. 

On kuitenkin pakko myös todeta, että suomalaisessa koulutusjärjestelmässä on paljon hyvää ja puolustettavaa. Jokaisella lapsella on oikeus esiopetukseen ja jokainen saa ottaa koulutuspolullaan peruskoulun jälkeen seuraavan askeleen eteenpäin. Olipa valinta toisen asteen ammatillinen koulutus tai lukio, on tie korkea-asteelle avoinna. Niin sanottuja pussinperiä ei ole. Meillä luotetaan tutkittuun tietoon ja ajattelun vapauteen. Oppija on aktiivinen toimija. Oppimisympäristön turvallisuuden ja saavutettavuuden tavoitteet ovat keskeinen osa tasa-arvoista koulutusketjua. 

Haasteet tasa-arvon tiellä elävät aina ajassa ja kontekstissa. On myös tärkeä hahmottaa, että yksilölliset tilanteet ja kiinnittyminen eri tahoihin yhteiskunnassa tai maailmassa vaikuttavat siihen, kuinka yhdenvertaisuus ja osallisuus toteutuvat. Olemme nyt erilaisen ajan kasvattamia kuin Minna Canth aikanaan. Hän sai taistella sellaisten asioiden puolesta, jotka nyt mielletään jo lähtökohdiksi tasa-arvolle ainakin Suomessa: tyttöjen oikeus koulutukseen, naisen oikeus työhön. Yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon toteutumisessa onkin oleellista huomioida aina aika ja paikka, jossa eletään. Joskus kauan sitten raamitetuilla tavoitteilla tuudittaudumme ajatukseen, että asiathan ovat jo kunnossa, eikä eteenpäin tarvitse ponnistella.  

Kyllä meillä vielä riittää tasa-arvon tietä taivallettavaksi pitkälle tulevaisuuteen. Perillä ei olla. Valitettavasti.