Tanja Juurus: Aiempaa suurempi osuus nuorista korkeakoulutuksessa opiskelijavalintojen uudistusten ansiosta

Korkeakoulutettujen osuuden kasvattaminen puoleen nuorten aikuisten ikäluokasta on ollut jo pitkään Suomen keskeinen tavoite. Tuoreen OECD:n (2025) raportin mukaan tuo osuus on tällä hetkellä 39 % eli merkittävää nousua ei ole tapahtunut, vaikka korkeakouluopiskelijoiden määrä onkin kasvanut.

Tavoitteen saavuttamiseksi on viime vuosina tehty useita toimenpiteitä, joista erityisesti vuonna 2016 laajasti käyttöön otetut opiskelijavalintojen ensikertalaiskiintiöt puhuttavat vuodesta toiseen. Viimeksi kuluvana syksynä mediassa on ollut useita juttuja nuorista ja vähän vanhemmistakin aikuisista, jotka ovat joutuneet näiden kiintiöiden ”uhreiksi”. Nämä tarinat voi jakaa kahteen ryhmään. Ensimmäisessä ryhmässä ovat ne, jotka eivät ole halutessaan pystyneet vaihtamaan alaa, koska ovat ”väärän alan” opiskelupaikan vastaanotettuaan tai tutkinnon suoritettuaan menettäneet ensikertalaisstatuksensa, ja kilpailevat nyt ison hakijajoukon kanssa niistä vähäisistä opiskelupaikoista, jotka ei-ensikertalaisille ylipäätään on tarjolla. Ehkä juuri näiden juttujen seurauksena saamme lukea toisen ryhmän tarinoita, joissa nuori on viettänyt tahtomattaan monta välivuotta, koska ei uskalla edes hakea yliopistoon ennen kuin on varma siitä, mille alalle haluaa, tai ei ainakaan uskalla ottaa vastaan opiskelupaikkaa muulta kuin ehdottomalta unelma-alaltaan.

Koulutustarjonta kohdentuu aiempaa tehokkaammin korkeakoulututkintoa vailla oleville

Näistä ikävistä yksilötason tarinoista on kuitenkin hyvä zoomata katsetta isompaan kuvaan. Opetus- ja kulttuuriministeriön analyysin (Kalenius, ym. 2022) mukaan viimeaikaiset opiskelijavalintojen kehityskulut ovat johtaneet siihen, että aiempaa suurempi osuus nuorten ikäluokasta on korkeakoulutuksessa. Kehittämistoimista ensikertalaiskiintiöt yhdessä vuonna 2020 käyttöön otetun todistusvalinnan kanssa ovat vähentäneet korkeakouluopintojen moninkertaista aloittamista, jolloin koulutustarjonta kohdentuu aiempaa tehokkaammin niille, joilla ei vielä ole korkeakoulututkintoa. Myös vuonna 2025 käyttöön otetut yliopistojen uudet valintakokeet, joiden ansiosta yhdellä kokeella on mahdollista hakea useammalle koulutusalalle, näyttävät lisäävän ensikertalaisten osuutta yliopistojen tutkinto-opiskelijoista. Viime kesänä yliopistoon valintakoevalinnalla hyväksytyistä ensikertalaisia oli lähes 69 prosenttia, mikä on 3,5 prosenttia enemmän kuin vuonna 2024 ja samalla suurin valintakoevalinnalla valittujen ensikertalaisten osuus sitten vuoden 2020.

Koulutuspaikkojen tehokkaampi kohdentuminen ensikertalaisille kasvattaa korkeakoulutuksessa opiskelevien ja vähitellen myös korkeakoulutettujen joukkoa, mikä taas johtaa pikkuhiljaa väestön koulutustason nousuun. Vaikka yhden yksilön unelma ehkä vaikeutuu tai jopa tyssää ensikertalaiskiintiöihin, samalla kiintiöt sekä mahdollistavat jonkun toisen unelman toteutumisen että edesauttavat Suomen kilpailukyvyn paranemista.

Yliopistot selvittävät opiskelijan mahdollisuuksia vaihtaa koulutusalaa

Ensikertalaiskiintiöiden huonoista puolista käytävässä keskustelussa unohtuu myös yksi tärkeä seikka: unelmiin on usein monta reittiä. Ensikertalaiskiintiöistä käytävässä keskustelussa loistavat poissaolollaan avoimen väylä, mahdollisuus hakea kandidaatin tutkinnon jälkeen jopa eri alan maisteriohjelmaan, korkeakouluopintoihin tavallisesti sisältyvä laaja valinnaisuus, jolla tutkintoa voi suunnata oman mielenkiinnon mukaiseksi, korkeakoulututkintojen antamat laaja-alaiset valmiudet, joiden ansiosta voi sijoittua hyvinkin erilaisiin tehtäviin eri sektoreille sekä työuran aikaiset elinikäisen oppimisen mahdollisuudet, jotka eivät edellytä kokonaan uuden tutkinnon suorittamista. Yliopisto-opintojen pääaine ei lopulta juurikaan määritä sitä, millaiseksi oma työura ja tulevaisuus lopulta muodostuvat, eräitä professioaloja (jotka ovat pieni vähemmistö yliopistojen koulutusaloista) lukuunottamatta. Yliopistot ovat myös vastikään aloittaneet OKM:n rahoittaman siirtohakumenettelyjen kehittämishankkeen, jonka tavoitteena on selkiyttää, yhtenäistää ja laajentaa mahdollisuuksia vaihtaa yliopistoa, koulutusalaa tai suuntausta kesken yliopisto-opintojen. Hankkeen myötä siirtohausta saadaan toivottavasti nykyistä varteenotettavampi mahdollisuus vaihtaa alaa, jolloin pystytään myös vielä vahvemmin viestimään siitä, että yliopistoon hakeminen ja opiskelupaikan vastaanottaminen ei tarkoita koko elämän laskemista yhden kortin varaan, vaan ovea oman näköisen uran luomiseen.

Lähteet:
Kalenius, A., Karhunen, H. & Hyvönen, I. (2022). Ensikertalaisten pääsy korkeakouluun. Opetus- ja kulttuuriministeriön politiikka-analyysejä 2022:2

OECD (2025), Education at a Glance 2025: OECD Indicators, OECD Publishing, Paris