Annakaisa Tikkinen: Varhaiskasvatuksen asiakaskokemuskysely on hyvä oppitunti medialukutaidosta

Pääkaupunkiseudun varhaiskasvatuksen asiakaskokemuskyselyn tulokset julkaistiin eilen. Tulokset kertovat, että pääkaupunkiseudun huoltajat ovat erittäin tyytyväisiä varhaiskasvatukseen ja esiopetukseen. Tulokset olivat korkeita jo edellisessä kyselyssä kaksi vuotta sitten, ja suunta on ollut vielä parempaan. Nyt huoltajien antama yleisarvosana varhaiskasvatukselle on 9,04 eli kiitettävä. 

Yleisarvosanan lisäksi tiedämme kyselyn perusteella, että ryhmän henkilökunta koetaan myönteiseksi ja kannustavaksi omaa lasta kohtaan, ja lapsen ryhmässä on riittävästi mahdollisuuksia monipuoliseen toimintaan ja leikkiin. Lapsen vahvuudet, mielenkiinnon kohteet ja tarpeet huomioidaan, ja myös huoltajat kohdataan arvostavasti ja ystävällisesti. Lasten mielestä parasta on puolestaan leikkiminen ja kaverit. Varhaiskasvatus toimii!  

Palautteen kerääminen on tärkeää varhaiskasvatuksen kehittämisen kannalta. Samalla tulokset haastavat varhaiskasvatuksen julkisuuskuvaa. Koulutusaiheinen uutisointi on monesti epäkohtakeskeistä – hyvästä arjesta ei saa yhtä kiinnostavia otsikoita. 

Laatu on yksityisille päiväkodeille kaikki kaikessa 

Tulokset ovat erinomaisia kokonaisuudessaan, mutta kun vertaillaan kunnallisia ja yksityisiä palveluja, huomataan että yksityisten päiväkotien tulokset ovat vielä hieman korkeammat. Palvelun laatu ja huoltajien luottamus ovat yksityisille päiväkodeille ainoa kauppatavara. Yksityinen päiväkoti on aina perheen valinta, jolle voi olla monia syitä – tyytymättömät huoltajat äänestävät kuitenkin nopeasti jaloillaan.  

Rahoituksen tilanne ei ole kestävä – tarvitaan aidosti uusi palvelusetelilaki  

Laadun tekijöitä on monia, mutta sujuvien toimintaedellytysten ja riittävien resurssien merkitystä ei voi ohittaa. Yksityisessä varhaiskasvatuksessa tilanne on ollut pitkään haastava, sillä palvelusetelien arvot ovat jääneet takamatkalle ja niihin liittyvä päätöksenteko on voinut olla paikoin tempoilevaa. 

Varhaiskasvatuksen palvelusetelilaki on parhaillaan opetus- ja kulttuuriministeriössä valmistelussa ja se on tarkoitus antaa eduskunnan käsittelyyn tänä keväänä. Tilannetta korjaisi se, että lainsäädännössä määriteltäisiin täsmällisemmin palvelusetelin arvon määräytymisestä. Kunnan pitäisi julkaista oman palvelutuotannon kustannukset ja määritellä palvelusetelin arvo kohtuullisesti suhteessa niihin. Lapsen ikään liittyvät ja tuen tarpeeseen perustuvat korotukset pitäisi tehdä vastaavasti kuin kunnan sisäisessä budjetoinnissa, ja lisäksi arvo tulisi säätää tarkastettavaksi vuosittain kustannusten nousun perusteella. 

On hienoa, että yksityisessä varhaiskasvatuksessa laatu on onnistuttu pitämään korkealla siitäkin huolimatta, että rahoitus on jäänyt huomattavasti jälkeen kunnan oman tuotannon panostuksista. Pitkällä aikavälillä tämä aliresursointi tuo kuitenkin haasteita alan kehittämiseen, uusien osaajien houkuttelemiseen alalle sekä lasten edun yhdenvertaiseen toteutumiseen – nämä ovat pelissä, kun uutta palvelusetelilakia valmistellaan ja siksi uudistuksen on oltava kunnianhimoinen.