Harri Hietala: Elämmekö hullua vuosikymmentä?

Elämme mielenkiintoisia aikoja. Tämä toteamus pätee jälleen. Tosin nyt poikkeuksellisen hyvin. Tästä vuosikymmenestä on muodostumassa hyvää vauhtia niin sanottu hullu vuosikymmen. 

Pari kolme edellistä vuosikymmentä meni lähinnä taloussuhdanteiden ja näihin liittyvien kriisien vavahdellessa kylmän sodan päättymisen jälkeen. 2020-luku alkoi koronalla, jota on seurannut suurvallan sotilaallinen hyökkäyssota Ukrainaan ja laajempi hybridisota, jonka kiihtyvänä kohteena olemme muun muassa Suomessa. Tällaisia uhkia näki harva oraakkeli. 

Taloudelliset riskit korkeita 

Vastakkainasettelu ja jakautuminen näkyy medioissa päivittäin. Tämä lisää huomattavasti riskejä ja epävarmuutta niin taloudessa kuin politiikassa. Ristiveto ja epävarmuus johtaa siihen, että taloudellinen kasvu uhkaa jäädä pysyvämmin matalaksi maailmanlaajuisesti. Tämäkin kasvu on osin sotilaallisesta ja muusta varautumisesta johtuvaa. 

Uhkana on, että taloudellista kasvua ja hyvinvointia ruokkivat panostukset esimerkiksi koulutukseen ja tutkimukseen jäävät tekemättä. Syntyy kierre, jota on vaikea pysäyttää. Lähes poikkeuksetta tällainen ei pääty muuhun kuin suureen romahdukseen. 

Poikkeuksellisista uhista huolimatta täytyy pyrkiä elämään kuitenkin tätä hetkeä. Euroopassa olemme jaksaneet uskoa yhteisen edun kantavuuteen ja luottaneet, että keskinäiset riippuvuudet ehkäisevät vastakkainasettelua ja oman edun liiallista tavoittelua. On kuitenkin syytä havahtua siihen, että meidän täytyy yhdessä itse rakentaa tulevaisuutemme tilanteessa, jossa muut maailman suuret talousalueet eivät usko keskinäisten intressien kantavuuteen ja kauppasotienkin uhka leijuu ilmassa. 

Miten käy kasvun? 

Euroopan perinteiset ajurit – Saksa etunenässä – yskivät pahasti. Syksyllä Euroopan komissio ennakoi Euroopan kasvuksi 1,5 prosenttia alkaneelle vuodelle ja vajaan 2 prosentin kasvua ensi vuodelle.  

Suomen kasvuksi valtiovarainministeriö ennusti joulun alla alkaneelle ja parille seuraavalle vuodelle noin 1,5 prosenttia. Suomen Pankki ennusti puolestaan alkaneen vuoden kasvuksi vajaata prosenttia, mutta ensi vuoden kasvuksi puolestaan vajaata 2 prosenttia. Ennusteet lepäävät sen varassa, että yksityinen kulutus ja investoinnit lähtevät nopeampaan kasvuun korkojen laskiessa ja reaalitulojen noustessa julkisten menojen kasvun hidastuessa samaan aikaan. Viennistä ei suurta vetoa odoteta. Ero näkemyksessä alkaneen vuoden kasvusta perustuu käänteen ajoittumiseen. 

Koulutuksen rahapussinnyörit tiukalla 

Kasvatus, koulutus ja tutkimus ovat välttyneet julkisen rahoituksen suuremmilta leikkauksilta. Tutkimuksen rahoituksessa on kasvuakin. Koulutuksessa kokonaisuutena rahoitus on säilyttänyt tasonsa. 

Samaa rahoituspottia jaetaan kuitenkin muun muassa korkeakoulutuksessa uudelleen rahoitusmallien kriteereillä. Toisten rahoitus kasvaa, toisten vähenee. Rahoituksen kasvua ei ole näkyvissä, vaikka korkeakoulutettujen määrän kasvattaminen on asetettu tavoitteeksi. Ammatillisesta koulutuksesta on leikattukin. Pientä rahoituksen kasvua on ennakoitavissa vain perusopetuksessa – muissa rahoituksen reaalisen tason voi ennakoida säilyvän nykytiedoilla.  

Vaikka tulevaisuudenuskoa koetellaankin, täytyy meidän rakentaa parempaa huomista alkaneenakin vuonna!