Paula Tuovinen: Kulttuuri- ja luovat alat voivat olla Suomen seuraava kasvumoottori

Suomi tunnetaan maailmalla onnellisuudesta, luonnosta ja toimivasta koulutusjärjestelmästä. Finland Promotion Boardin julkaiseman raportin mukaan Suomi kuitenkin tunnetaan heikoiten kulttuuristaan. Tämä on harmillista, sillä juuri kulttuuri- ja luovat alat voisivat lisätä Suomen tunnettuutta. 

Suomen maakuva kaipaa kulttuuri- ja luovia aloja 

Herää kysymys, miksi juuri kulttuuri on Suomen maakuvan heikko lenkki. Eikö kulttuuri ole vientituote? Miksi Tanskan kulttuuri- ja luovien alojen osuus bruttokansantuotteesta on jo 6 prosenttia mutta Suomen puolet vähemmän? 

Kulttuuri- ja luovat alat hahmotetaan Suomessa kahtena eri kategoriana – taiteena ja kulttuurina sekä luovana alana. Toimiala on todellisuudessa yksi ekosysteemi, jossa julkisen ja yksityisen sektorin toimijat kietoutuvat toisiinsa ja jossa taide on luovien alojen ydin. Kulttuuri hahmotetaan julkista rahaa tarvitsevana palveluna ja luova ala voittoa tavoittelevana yritysmaailmana. Kuitenkin monet julkista tukea saavat toimijat ovat osakeyhtiöitä, ja taiteilijoistakin suurella osalla on nykyään yritys. Taiteilijat toimivat yhtä lailla taidetta uudistavalla ”vapaalla kentällä” kuin skaalautuvissa tv-sarjoissa tai pelialalla, itsenäisinä yrittäjinä sekä tietysti tapahtumateollisuuden ytimessä. Kulttuuri- ja luovien alojen yrityksiä on peräti 130 000, joista suurin osa mikroyrityksiä. Tämä kokonaisuus tulisi ymmärtää toimialana ja elinkeinona paremmin. 

Suomessa ei tunnisteta kulttuuri- ja luovia aloja teollisuutena 

Yksi syy kulttuuri- ja luovien alojen heikkoon tunnettuuteen voi piillä käsitteiden hämäryydessä ja niiden liian tiukoissa tulkinnoissa. Teollisuuspoliittisessa strategiassa (2024) kuvataan, että suomen kielessä teollisuus-sana ymmärretään kapeasti valmistavana, perinteisenä teollisuutena toisin kuin englannin kielessä, jossa industry-sana tarkoittaa pikemminkin toimialaa. Suomessa ei siten tunnisteta kulttuuri- ja luovia aloja teollisuutena kuten vaikkapa Iso-Britanniassa. Suomessa puhutaan taiteesta, kulttuurista, kulttuuriperinnöstä, muodista, designista, tapahtumateollisuudesta, peliteollisuudesta, luovista aloista ja luovasta taloudesta – jokaisesta liikaa erikseen.  Siksi kulttuuri- ja luovien alojen merkitys jää näkymättömiin. Meiltä puuttuu yhteisesti sovittu käsite ja sitä myötä toimiala, joka otettaisiin riittävän vakavasti.  

Kulttuuri- ja luovien alojen potentiaalia on yritetty valaista monilla selvityksillä, mutta isompaa ymmärryksen laajentumista ei ole tapahtunut. Taiteesta ja kulttuurista ei ole tarvinnut käydä kulttuuripoliittista keskustelua, sillä perusrahoituksesta huolehdittiin vuosikymmeniä niin sanotuilla veikkausrahoilla. Perinteinen teollisuuspolitiikka on puolestaan peitonnut keskustelun luovista aloista, koska siitä puuttuu sana teollisuus. Tapahtumajärjestäjät äkkäsivät tämän ja lanseerasivat termin tapahtumateollisuus, jotta ala tulisi huomioiduksi.  

Ehdotan, että vakiinnutetaan Suomessa eurooppalaisittain käsite “kulttuuri- ja luovat alat” (cultural and creative industries) kuvaamaan kokonaisuutta ja lavennetaan ymmärrystämme sanasta teollisuus. Kulttuuri- ja luovia aloja tulee jatkossa tarkastella ja ohjata myös kokonaisuutena, jos haluamme alan kasvua.  

Olemmekin menossa hyvään suuntaan. Työ- ja elinkeinoministeriö ja opetus- ja kulttuuriministeriö julkaisivat yhteisen Luovan talouden kasvustrategian 2025-2030 ja Helsingin kaupunki Luovien alojen kasvu – selvitys alan näkemyksistä kasvuteoiksi Helsingissä -selvityksen.  Samoin Kulttuuripolitiikan tutkimuskeskus Cupore on julkaissut juuri selvityksen: Luovat alat kulttuuri-, innovaatio- ja elinkeinopolitiikassa (2025). Helsinki perusteli selvitystä sillä, että ”on kiire löytää konkreettisia vastauksia tilanteessa, jossa talouden kehitys on kansallinen huolenaihe”.  Olisiko nyt siis toivoa siitä, että jotakin liikahtaisi ja kulttuuri- ja luovat alat saataisiin nousuun? 

Investoinnit puuttuvat – aineetonta arvoa ei synny ilman luovaa osaamista 

Kulttuuri- ja luovat alat työllistävät Suomessa jo kymmeniä tuhansia ihmisiä. Ne voisivat myös tuottaa merkittävää lisä- ja brändiarvoa kansantaloudelle, mutta investoinnit ja soveltuvat instrumentit puuttuvat tai ovat pistemäistä haja-ammuntaa. 

Opetus- ja kulttuuriministeriö jakoi vuonna 2025 1,5 miljoonaa euroa kulttuurivientiin 18 toimijalle –  siitä valtionavustuspotista, joka on viime vuosien aikana leikattu alle puoleen.  Työ- ja elinkeinoministeriön alainen Business Finland tuki luovien alojen yritysten kansainvälistä kasvua tänä vuonna 9 miljoonalla eurolla, ainakin kahdella eri haulla. Sitä saivat mm. erilaiset koulutusvientiorganisaatiot ja viestintäyritykset sekä audiovisuaaliset yritykset, jotka luetaan luovan “talouden” piiriin.  Sen sijaan monet keskeiset kulttuuri- ja luovan alan genret ja yrittäjät loistivat poissaolollaan. Business Finlandin rahoitusinstrumentit eivät vielä sovellu alalle kovin hyvin. 

Kulttuuri- ja luovien alojen tutkimus- ja innovaatiotoiminta on hyvin pitkälle aineetonta sisällön kehittämistä, kuten kirjalliset sisällöt, musiikki ja elokuvat tai esitykset, joita tarjotaan erilaisilla live- ja teknisillä alustoilla, usein uusimman teknologian tukemana. Mitä teemme VR/XR-laseilla, jos ei ole kiinnostavia sisältöjä katsottavaksi?  

Suomen tulisi siksi investoida merkittävästi ensin kulttuuri- ja luovien alojen osaajien työhön sekä aineettomien sisältöjen eli taiteellisten tuotteiden ja innovaatioiden kehittämiseen – kuitenkin heti kansainvälisissä verkostoissa ja yhteistyössä mm. teknologiayritysten kanssa. Silloin meillä voisi olla laadukasta vietävää ja enemmän tunnettuutta piankin.  

Jotta kulttuuri- ja luovat alat saataisiin nousuun, tulisi varmistaa, että uusissa t&k-panostuksissa otettaisiin riskiä ja panostettaisiin etenkin nuoriin, pieniin ja keskisuuriin yrityksiin.  Olisi tärkeätä luoda instrumenttien polku perustutkimuksesta innovaatioihin asti. Polun tulisi soveltua myös kulttuuri- ja luovien alojen mikroyrittäjille. Osaamista Suomessa on jo hyvän koulutusjärjestelmämme ansiosta. 

Ehdotankin, että kulttuuri- ja luovien alojen edistämisessä sovelletaan veturimallia kuten muillakin toimialoilla, jolloin saisimme mukaan yksittäiset taiteilijat, mikroyritykset ja yhdistykset. Kulttuuri- ja luovaa taloutta ei synny ilman luovuuden ammattilaisia ja luovaa osaamista eikä varsinkaan ilman aineettomia sisältöjä.