Paula Tuovinen: ”Tukanheiluttajat” tuovat vetoa Suomeen – entäpä pitoa ja kasvua?

Helsingin Sanomissa (28.10.) kuvattiin, että ”tukanheiluttajilla” on ollut yllättävän suuri vaikutus kansainvälisten opiskelijoiden houkuttelussa Suomeen. Sivistysala uskoo osaamisen ja luovuuden voimaan.

”Tukanheiluttajat” viittaavat tietysti musiikin ammattilaisiin ja bändeihin Suomen vetovoimatekijöinä. Ehkäpä tukanheiluttajat ovat olleet erityisen hurmaavia, sillä Sivistan tuoreen barometrin mukaan  ulkomaalaisten opiskelijoiden määrä on kaksinkertaistunut vuodesta 2014 – Suomessa kouluttautui peräti 114 100 ulkomaalaista vuonna 2023. 

Suomessa ideoidaan parhaillaan keinoja talouskasvun edistämiseen, luodaan teollisuusstrategiaa ja toteutetaan poikkihallinnollinen luovien alojen kasvustrategia. Samaan aikaan toivotaan, että kansainväliset opiskelijat puolisoineen jäisivät Suomeen töihin. Ehdotankin, että kulttuuri- ja luova teollisuus – cultural and creative industries – otetaan huolelliseen tarkasteluun myös pitona ja potentiaalina kasvualana. 

Ei pölysokeria pullan päällä

Sivistysalan visio on, että Suomi on parhaiten koulutettujen ihmisten hyvinvoiva, avoin ja vetovoimainen maa, jossa osaamisella ja luovuudella tehdään parempaa maailmaa. Suomessa on erittäin korkealaatuinen taide- ja kulttuurialan koulutus taiteen perusopetuksesta ammatilliseen ja korkeakoulutukseen asti. Sivistan jäsenistä  97 toimii taiteen ja kulttuurin parissa antamalla alan koulutusta. Suomi on myös taiteellisen tutkimuksen pioneerimaa. Osaajia alalla siis on, mutta osaako Suomi hyödyntää ”tukanheiluttajien” potentiaalin kasvualana? 

Kulttuuri- ja luovat alat eivät nimittäin ole pölysokeria pullan päällä: Vuonna 2023 päätyössään kulttuuriammateissa toimivia oli noin 130 600, joista 64 prosentilla oli korkea-asteen koulutus. Muiden alojen ammattilaisista 41 prosentilla oli korkea-asteen koulutus. Päinvastoin kuin usein oletetaan, yrittäjyys on yleistä kulttuuriammattilaisten keskuudessa. VTT:n selvityksen (2023) mukaan Suomessa toimii 130 000 luovien alojen yritystä, joista suurin osa on yksinyrittäjiä. Valtaosa yrittäjistä ja yritysten työntekijöistä toimii alalla osa-aikaisesti tai sivutoimisesti. Kulttuuri- ja luoville aloille onkin tyypillistä toimia samanaikaisesti sekä työntekijänä että yrittäjänä alan rihmastoissa, usein myös opettajana omalla alallaan. 

Rihmastoissa lienee iso haitari koulutettuja ammattilaisia kuten kirjoittajia, valo- ja ääni- ja pelisuunnittelijoita, dramaturgeja, visualisoijia, esiintyjiä, graafikoita, meikkaajia, puvustajia, tuottajia, konsultteja, agentteja, kääntäjiä, tapahtumatekniikan osaajia ja rakentajia, ohjaajia, autokuskeja, aulapalveluhenkilöitä, siistijöitä, keitraajia, konservaattoreita – sekä kirjo näiden alojen yksin- ja mikroyrityksiä. He muodostavat kulttuuri- ja luovien alojen pyramidin leveän perustan.  

Luovien alojen kasvupotentiaali kaipaa investointeja

Kulttuuri- ja luovien alojen koko pyramidi ja rihmastomainen, useille toimialoille ulottuva erityisluonne tulisi ottaa huomioon, kun toivomme luovuuden tuovan kasvua Suomeen. Ei riitä, että hoidamme ”tukanheiluttajille” ja ”talenteille” pikku apurahoja, eikä riitä, että toisessa ääripäässä puhumme kuin itsestään syntyneistä skaalautuvista yrityksistä tai miljardiluokan peliteollisuudesta. Pyramidin perustan ja huipun välissä on nimittäin musta aukko: Miten korkeakoulutetun taiteilijan tai osaajan yksinyrityksestä noustaan ylemmäksi pyramidissa ja miten tämä koko pyramidi verkostoineen Suomessa hanskataan?  

Keskeistä olisi ratkaista se, millaisilla instrumenteilla investoimme luovaan sisällöntuotantoon, mikroyrittäjien innovaatiotoimintaan ja miten mahdollistamme mikroyritysten polkua pyramidin skaalautuvalle huipulle. Ratkaisevaa on myös se, että ministeriöt ja päätöksentekijät vahvistavat yhteistyötään kulttuuri- ja luovien alojen pyramidin hahmottamisessa ja teollisuusstrategioiden teossa. Näin ”tukanheiluttajat” voisivat saada maan kasvuun ja samalla myös kansainväliset osaajat perheineen jäisivät todennäköisemmin Suomeen.

Sivista esittää, että valtion Tutkimus- ja innovaationeuvoston yhteyteen perustettaisiin luovien alojen sekä taiteen ja kulttuurin jaos, jotta alan kehittämistarpeet tulisivat nostetuksi esiin ja yhteistyöhön olisi selkeä alusta. Tulevassa luovan alan kasvustrategiassa, jota on vasta alettu valmistella, tulisi nimetä myös yksi viranomaistaho, joka vastaa alan kehittämisestä ja toimintaedellytyksistä.