Piia Alvesalo: Eurooppa on mielentila

Taaksepäin on hyvä katsoa saadakseen perspektiiviä siihen, miten kaikki jo tapahtunut on vaikuttanut nykyhetkeen.

1980-luvulla nuoruutensa viettänyt tietää, että tuon ajan Suomi oli aikamoinen semi-sovjet -maa. Hyvähän täällä oli silloinkin elellä. Yhteiskunta kehittyi, mutta melko yhteneväisesti vanhan perinteen päällä itää varoen. Arjen toiminnotkin olivat toista. Turun muutamissa kahviloissa istuttiin harvakseltaan, ruokaravintoloita oli niukasti ja niissä käynti oli aina spesiaali juttu. Baarit olivat lähinnä kaljakuppiloita ja iloa toivat kesädiskot, jonne jonotettiin kiltisti jo kello kuusi (nuorisolle tiedoksi: pöydistä toisiin ei aina saanut siirtyä, saati siirtää drinkkiä, ja pilkku tuli puoli yhdeltä) ja joissa tanssittiin länsipopin tahtiin niin hyvin kuin osattiin. Uudesta kaupunkikulttuurista näkyi pilkahduksia, jotka ajan myötä vahvistuivat. Nuoriso repi yltään vanhaa ja loi uutta, katseli avoimesti ympärilleen.

Reppureissuista ja opinnoista maistiaisia lännestä

Interrail antoi ensimmäisiä kunnollisia mahdollisuuksia lähteä edullisesti reppureissulle Eurooppaan. Moni meistä onkin viettänyt ikimuistoisia hetkiä öisillä rautatieasemilla, kuunnellut kiskojen kolkkoja kalahduksia, notkunut vehreiden puistojen penkeillä rouheat patongit kourassa, väsyneenä, laihtuneena, rinkka likaisia vaatteita ja tuliaisjuustoja pullollaan, onnellisena. Me turkulaiset suuntasimme usein jo lukioiässä viikonloppureissuille Tukholmaan (laivoille ei ollut ikärajoja ja neljän hyttiin mahtui helposti kuusi tai kahdeksan kaveria, yökerhot olivat auki aamuun asti). Tukholma oli mahtava: henkkamaukkoja ei tuolloin Suomesta löytynyt ja tunnelma kaduilla oli leveämpi, rento ja lite bättre. Tukholmassa aisti jotain uutta: lännen. Ulkomaan maistiaisia saatiin myös kielikursseista, vaihto-opiskeluvuosista ja vaihto-ohjelmista Euroopan yliopistoissa. Turun yliopiston Jean Monnet -keskus työnsi maailmalle useita EU-asioihin perehtyneitä innokkaita ja osaavia nuoria, joista suuri osa on jäänyt Brysselin tielle ja luonut tärkeitä verkostoja Euroopan ytimessä toimien samalla Suomi-kuvan edistäjinä.

Kansa sanoi kyllä EU:lle

Kun Suomi oli liittymässä Euroopan unioniin ja asiasta järjestettiin neuvoa-antava kansanäänestys, ei ollut hetkeäkään epäselvää, mitä äänestyslippuun kirjaan. Kyllä sanoi 56,89 % suomalaisista. Kyllä kansa tiesi!

Näin jälkikäteen olen myös oivaltanut, miten paljon EU on vaikuttanut omaan työpolkuuni. Ranskan kieli luonnollisesti antoi osviittaa, mutta opiskeluaikana ei ollut mitään käsitystä esimerkiksi erilaisista EU-ohjelmista, joihin myöhemmin työelämässä törmäsin. Euroopan sosiaalirahaston (ESR) projektimaailma tuli vuosien myötä tutuksi niin yritysten kehittämis- kuin kansainvälistymisprojekteissa ja EU:n tutkimusohjelmia opettelin Turun euroneuvontakeskuksessa tiiviissä yhteistyössä silloisen TEKESin EU t&k -sihteeristön kanssa. EU-rahoitusta haettiin myös Turun kulttuurisen maiseman kunnostamiseen. Moni meistä 1980-luvun nuorista hyppäsi EU:n saloihin juuri erilaisten rahoitusohjelmien ja projektien kautta. Hauska yksityiskohta nykytyöni kannalta on myös se, että törmäsin sanaan innovaatio ensimmäisen kerran 2000-luvun alussa, kun komission R&D -pääosaston kreikkalainen asiantuntija haastatteli työryhmää, jossa olin (Suomen silloisia panostuksia tutkimus- ja kehitystoimintaan ihailtiin suuresti) ja tivasi kaikilta; what is your opinion concerning the role of innovation. En muista, mitä vastasin, mutta kysymys jäi mieleen. EU toi meille myös uutta sanastoa.

Sykähdyttävä ikiaikainen Eurooppani

En tässä saa kerrottua siitä kaikesta, mitä Eurooppa merkitsee ja mitä EU meille tuo. Toki unioni suoltaa myös byrokratiaa ja politiikan outouksia, mutta niitä osaamme luoda ihan omasta takaa. EU on niin paljon paljon muuta. Rauhan projekti, jonka tätä perustavanlaatuista merkitystä ei koskaan voi korostaa liikaa. Se on vapaata liikkumista ja länsimaisten arvojen yhteisö (niistä pidetään kiinni kynsin ja hampain, vaikka joku kaheli valtionjohtaja muuta yrittääkin). Eurooppa on ikiaikaista kulttuurihistoriaa, sykähdyttäviä maisemia ja kielten soljuvaa kirjoa. Ja ehkä ennen kaikkea, Eurooppa on mielentila.