Piia Alvesalo: Kansainvälisyys on ikuinen ja rikastuttava ilmiö, jota elämme

Suomessa puhutaan jokseenkin oudosti kansainvälisyydestä. Toisinaan se yltyy vihaksi asti. Ilmiöksi, jota vastaan meidän kaikkien tulee taistella. Outoa, vihamielistä ajattelua on vaikea ymmärtää, koska tosiasia on, että lähtökohtaisestihan me kaikki olemme kansainvälisiä. Olemme samaan aikaan suomalaisia, mutta myös todistuskappaleita globalisaatiosta, joka on aina ollut ja tulee aina olemaan.  

Suomalaisen geeniperimä on ihana sekametelisoppa 

Ajatellaan vaikka Suomen historiaa, miten olemme yhteiskuntana kehittyneet vuorovaikutuksessa muun maailman kanssa. Olleet osa suurvaltoja, lähettäneet ja vastaanottaneet niin tieteilijöitä ja taiteilijoita kuin kauppamiehiä meren taa ja sieltä tänne. Ja sama yksilötasolla tarkasteltuna. Me pystymme, kiitos kansainvälisen huippututkimuksen, jäljittämään taustaamme pitkälle menneisyyteen, löytämään tietoa siitä, mistä me oikein tulemme. Se kiinnosta ihmistä aina. Tutkimusten perusteella suomalaisten geeniperimä on sekametelisoppa, sekoitus maailman eri puolia. Minä ainakin olen samaan aikaan niin mieleltäni kuin perimältäni suomalainen, kansainvälinen ja eurooppalainen. Testin perusteella kannan DNA:ssani omanlaistani cocktailia, jossa on aineksia niin täältä kuin muualta.  

Maailman muutosten aikataulut eivät meitä odota 

Kun kansainvälisyys tulee ihmistä lähelle eri kulttuureina, erilaisina ihmisinä, se saattaa pelottaa, koska erilaisuus herättää kysymyksiä, jopa ärtymystä. Omat totutut tavat, kuten hiljaisuus, metsien marjat ja sienet, tapa pitää metrin etäisyys toiseen puhuttaessa, ovat meihin kiinni kasvaneita tapoja. Samaan aikaan vietämme kyllä mieluusti aikaa lomaillen ulkomailla. Siellä meitä ihastuttavat toisten kansojen tavat, ruoka ja elämä. Siellä toisaalla se on eksoottista, josta voi lähteä takaisin kodin rauhaan. Ehkä mukanaan voi tuoda palan vierasta kulttuuria matkamuistona, jonka asettaa omalle paikalleen kodin kirjahyllyyn. Siten kuin se on meidän määrittelyymme sopivaa. 

Mutta Suomi maailman mukana on jo verkottunut, kansainvälinen, ja elää sekä kehittyy osana isoa palloamme. Eivätkä muuttuvan maailman aikataulut tai tavat olla noudata meidän tahtoamme, kuten ei elämä muutenkaan. 

On sanomattakin selvää, että tarvitsemme kehittyäksemme uusia näkökulmia, kasvun luojia, ideoivia ihmisiä. Ihmisiä, jotka haluavat olla osa yhteiskuntaamme. Tarvitsemme kaikkien panosta. 

Osaaminen ei katso rajoja – kansainvälinen ja fiksu Suomi tajuaa tämän 

Lopuksi tärkeä huomio. Tarvitsemme kasvua, jotta tulevaisuuden suomalaiset voivat elää hyvinvointia tuottavassa yhteiskunnassa. Siinä osaamisella, tutkimuksella ja innovaatioilla on aina ollut ja tulee aina olemaan valtava rooli. Tätä ajatellen luin todella kiinnostavan tiedon syksyltä 2024. ETLAn muistion mukaan ulkomaalaisten keksijöiden osuus suomalaisten yritysten ja yhteisöjen patenttihakemuksissa on kasvanut jo 60 prosenttiin. Kansainvälisten tutkimusten mukaan korkeakoulutetut maahanmuuttajat vahvistavat innovaatiokykyä ja edistävät talouskasvua. Ja talouskasvu tuo hyvinvointia. Joten olkaamme ylpeitä siitä, että olemme kansainvälisiä ja sellaisina pysykäämme.