Saara Harjula: EU:n rahoituskehys ratkaisee tutkimuksen ja osaamistason suunnan tuleville vuosille

EU:n tulevasta monivuotisesta rahoituskehyksestä (2028–2034) käydään parhaillaan useita rinnakkaisia keskusteluja ja neuvotteluja. Näiden lopputulos määrittää eurooppalaisen tutkimuksen, innovaatiotoiminnan ja osaamispanostusten suunnan ja tason vuosiksi eteenpäin.  

Sekä neuvoston valmistelukoneistossa että Euroopan parlamentissa tavoitteena on muodostaa ja hyväksyä kannat rahoituskehykseen kesälomiin mennessä. Tämän jälkeen varsinaiset kolmikantaneuvottelut komission, neuvoston ja parlamentin välillä voivat käynnistyä syksyllä.  

EU:n rahoituskehys ei ole pelkkää eurooppalaista kirjanpitoa. Se on poliittinen tahdonilmaus siitä, mihin Euroopan unioni investoi tulevina vuosina. Yliopistojen näkökulmasta kehys ratkaisee, kuinka paljon ja millä ehdoin rahoitusta kohdennetaan tutkijoille, opiskelijoille, korkeakoulutuksen kehittämiseen sekä kansainväliseen tutkimus- ja innovaatioyhteistyöhön avoimen kilpailun kautta. Samalla kyse on myös Suomen kilpailukyvystä: siitä, kuinka hyvin onnistumme saamaan rahoitusta hankkeille, houkuttelemaan osaajia, rakentamaan kansainvälisiä kumppanuuksia ja vivuttamaan yksityistä rahoitusta.  

Helsingin yliopisto vaikuttaa aktiivisesti eurooppalaiseen keskusteluun   

Helsingin yliopistolle EU:n rahoituskehys ei ole kaukainen Brysselin kysymys. Se vaikuttaa suoraan arkeemme: kykyymme tehdä korkeatasoista tutkimusta, rakentaa innovaatiokyvykkyyttä ja vahvistaa kansainvälistä koulutusyhteistyötä. 

Konkreettisimmin EU:n vaikutus näkyy meillä rahoitusmäärien kautta. Esimerkiksi Helsingin yliopisto on tällä ohjelmakaudella kotiuttanut EU:n kilpaillusta TKI-rahoituksesta lähes 150 miljoonaa euroa ja rahoitus on kasvanut vuositasolla tasaisesti. Tällä on suora vaikutus siihen, millaisia tutkimushankkeita voimme toteuttaa ja millaisia kumppanuuksia rakentaa. Siksi meillä on vahva intressi osallistua aktiivisesti eurooppalaiseen keskusteluun, joka muokkaa EU:n TKI-agendaa ja osaamistason kehitystä Euroopassa.  

Helsingin yliopiston näkökulmasta rahoituskehykseen vaikuttamisessa erityisesti ohjelmat, kuten Horisontti Eurooppa ja Erasmus+. Teollisuuden uudistamiseen tähtäävässä, uudessa Kilpailukykyrahastossa korkeakoulujen rooli on vielä muotoutumassa, vaikka osaamisen merkitys muutoksen ajurina on vahvasti yritysten viesteissä ja korkeakoulut ovat osaamisen uudistamisen ja täydentämisen ytimessä.   

Näiden ohjelmien sisältöihin Helsingin yliopisto on ollut vaikuttamassa hyvissä ajoin. Ensimmäiset viestit tulevaan kehykseen ja ohjelmiin laadittiin meillä reilut kaksi vuotta sitten. Vaikka uusi ohjelmakausi alkaa vasta vuonna 2028, keskeiset linjaukset tehdään paljon tätä aiemmin. Ennakointi on vaikuttamistyössä ratkaisevaa, mutta vaikuttamisen ikkuna on edelleen auki. 

Suomen linja puolustaa tutkimusta ja innovaatiorahoituksen lisäämistä  

EU-jäsenmaiden rooli rahoituskehysneuvotteluissa on keskeinen. Viimeisessä epävirallisessa Eurooppa-neuvostossa käydyssä keskustelussa suuri osa jäsenmaista on suhtautunut kriittisesti komission esittämään noin kahden biljoonan euron budjettitasoon.  

Suomen linja on kaksijakoinen: rahoitusta halutaan kohdentaa vahvemmin keskeisiin prioriteetteihin, kuten kilpailukykyyn sekä tutkimukseen ja innovaatioihin, mutta samalla EU-budjetin kasvattamista ei tueta. Tämä tekee neuvotteluista väistämättä vaikeita. Käytännössä lisäpanostukset on löydettävä uudelleenkohdentamalla varoja muista ohjelmista tai EU:n omista varoista, mikä korostaa poliittisten kompromissien merkitystä. 

Aiempi kokemus osoittaa riskin: edellisellä kaudella Horisontti Eurooppa -ohjelman rahoitusta leikattiin merkittävästi alkuperäisestä komission ehdotuksesta, vaikka tutkimuksen merkitystä korostettiin laajasti EU-jäsenmaissa, Suomessa mukaan lukien. Tätä kehitystä ei tulisi toistaa.  

EU:n osaamispohjan vahvistaminen on Suomelle kannattava investointi  

Suomelle EU:n osaamispanostukset ovat kannattava investointi. Suomi on sekä Horisontti Eurooppa- että Erasmus+ -ohjelmissa nettosaaja, ja erityisesti Horisontti-rahoitus on tuonut maahan enemmän rahoitusta kuin mitä Suomi maksaa EU-budjettiin. Samalla on tunnistettava, että EU-rahoituksen hyödyntäminen kulkee käsi kädessä vahvan kansallisen T&K-rahoituksen kanssa. 

Tässä kohtaa katse kääntyy hetkeksi Brysselistä takaisin Helsinkiin ja kehysriiheen. Kansalliset päätökset vaikuttavat suoraan siihen, kuinka hyvin voimme jatkossa saada EU-rahoitusta. Ei ole johdonmukaista politiikkaa pyrkiä vahvistamaan EU:n TKI-rahoitusta samalla kun kansallisia T&K-panostuksia leikataan, sillä juuri kansallinen rahoitus muodostaa perustan, jonka varaan suomalaisten toimijoiden menestys EU:n kilpaillussa rahoituksessa rakentuu. EU-rahoitus on täydentävää kansallisille investoinneille, ei korvaavaa.  

Lopulliset ratkaisut rahoituskehyksestä syntyvät jäsenmaiden ja Euroopan parlamentin neuvotteluissa. Suomen on pidettävä johdonmukaisesti kiinni tavoitteestaan vahvistaa tutkimuksen ja innovaatioiden rahoitusta sekä osaamispohjaa ja varmistettava, että nämä painotukset näkyvät myös lopputuloksessa. Tässä vaikuttamistyössä myös koko korkeakoulusektorilla on keskeinen rooli.  

 Helsingin yliopiston EU-positiot ja -lausunnot löytyvät täältä kootusti: Vaikuttajille ja päättäjille | Helsingin yliopisto