Palvelusetelilain uudistusta tehdään kuntien, ei perheiden ehdoilla – Sivista vaatii yhdenvertaisuutta varhaiskasvatukseen

Hallitus antoi toukokuussa eduskunnan käsiteltäväksi uuden varhaiskasvatuksen palvelusetelilain. Sivista katsoi jo tuolloin, että esitys ei toteuta lainvalmistelulle asetettuja tavoitteita. Perheiden valinnan mahdollisuuksien vahvistaminen sekä yksityisen varhaiskasvatusalan toimintaedellytysten tukeminen edellyttäisi täsmällisempää säätelyä palvelunkäyttäjän asemaan sekä palvelusetelin arvon määräytymiseen. 

Sivista oli perjantaina 11.9. sivistysvaliokunnan kuultavana lakimuutoksen tiimoilta. 

– Hallituksen tavoitteena on ollut tukea yksityisen varhaiskasvatuksen toimintaedellytyksiä sekä tarjota yhä useammalle perheelle mahdollisuuden valita erilaisten varhaiskasvatusmuotojen välillä nykyistä tasapuolisemmin. Hallituksen esitys jää kuitenkin tältä osin eittämättä riittämättömäksi, kommentoi Sivistan johtava politiikan ja vaikuttamisen asiantuntija Annakaisa Tikkinen. 

Sivista katsoo, että tarkempi sääntely palvelusetelin arvon määrittämiseksi antaisi paremmat edellytykset lainsäädännön tavoitteiden toteutumisen kannalta.  

Palvelusetelin arvon kohtuullisuus tulisi määrittää palvelunkäyttäjän lisäksi palveluntuottajan kannalta. Lisäksi tulisi säätää vähintään vuosittain tehtävästä indeksikorotuksesta. Myös iän ja tuen perusteella tehtävistä korotuksista tulisi säätää täsmällisemmin. 

– Yksityiset varhaiskasvatustoimijat toimivat samojen lakien ja tavoitteiden puitteissa kuin kunnalliset päiväkodit. Kunnalla on jonkin verran enemmän tehtäviä, mutta ne eivät riitä selittämään nykyisiä isoja eroja palvelusetelien arvon ja kunnan oman tuotannon kustannusten välillä. Monessa kunnassa esimerkiksi lapsen tuen tarpeen perusteella myönnettävä lisäresurssi on tällä hetkellä riittämätön. Yksityiset varhaiskasvatustoimijat kompensoivat tätä parhaansa mukaan. Tilanne ei kuitenkaan ole kestävällä pohjalla, Tikkinen kuvailee. 

Perheiden valinnan vapauden vahvistamiseen esitys ei tuo uusia työkaluja. Sivista on esittänyt perheille subjektiivista oikeutta palveluseteliin, mikäli palveluseteli on kunnassa käytössä. Näin perheillä olisi aito mahdollisuus valita heille parhaiten sopiva päiväkoti. Palveluseteli pitäisi lisäksi myöntää viivytyksettä. 

Uusi omavastuuosuuden määritelmä aiheuttaa sekaannusta 

Kunnan maksaman palvelusetelin lisäksi perheet osallistuvat varhaiskasvatuksen kustannuksiin niin sanotulla omavastuuosuudella. Käytännössä omavastuuosuus tarkoittaa sitä osuutta varhaiskasvatuspalvelun hinnasta, jota kunnan myöntämän palvelusetelin arvo ei kata. Jatkossa omavastuuosuuden tulisi olla sen suuruinen, että se kattaa kaikki varhaiskasvatuksen perustoiminnasta perittävät maksut. 

Hallituksen esitys on aiheuttanut jo ennen hyväksymistään sekaannusta kunnissa, joissa on ryhdytty valmistautumaan palvelusetelin käyttöä ohjaavien sääntökirjojen päivittämiseen. Sivistan tietojen mukaan osa on tulkinnut esitystä siten, että jatkossa omavastuuosuus rajattaisiin varhaiskasvatuksen asiakasmaksulain perusteella. Näin ei kuitenkaan ole, sillä esityksessä laki ei asettaisi euromääräistä ylärajaa omavastuuosuudelle, eikä velvoittaisi kuntaa asettamaan sellaista.  

– Tällä hetkellä monessa kunnassa viestitään perheiden omavastuuosuuden muodostuvan asiakasmaksulain mukaisesta maksusta sekä mahdollisesta lisämaksusta tai omavastuulisästä. Nämä eivät ole kuitenkaan mitään ylimääräisiä kymppejä, vaan niillä kompensoidaan varhaiskasvatuspalvelun kustannuksiin nähden liian alhaista palvelusetelin arvoa. Tämä mahdollisuus on tärkeää säilyttää jatkossakin niin kauan kuin palvelusetelin arvo ei vastaa todellista tarvetta. Oikein mitoitettu palvelusetelin arvo on paras keino ohjaamaan omavastuuosuuden suuruutta, Tikkinen painottaa. 

Sivista teki valiokunnalle lausumaehdotuksen: kunnan oman tuotannon kustannusten laskentaa kehitettävä 

Jo nykyisin sovellettava palvelusetelilaki edellyttää, että kunta ottaa palvelusetelin arvon kohtuullisuutta arvioitaessa huomioon kunnan oman tuotannon kustannukset vastaavasta palvelusta. Näin olisi myös uudessa laissa. Käytännössä tämän kohtuullisuuden arviointi on kuitenkin ollut haastavaa, sillä tietoa kuntien oman tuotannon kustannuksista on vaihtelevasti saatavilla. Tietoa on saatu esimerkiksi Kuusikkokuntien vertailusta (2024) ja Hyvinvointiala HALIn selvityksestä (2023). Palvelusetelien arvot ovat matalammat kuin vertailukelpoiset kunnan oman tuotannon kustannukset. 

– Yksityisillä varhaiskasvatustoimijoilla on tahtotila olla kunnille kestävän talouden kumppani. Tällä hetkellä palvelusetelien arvot ovat kuitenkin karanneet liian kauas kunnan oman tuotannon kustannuksista. Kustannusten laskennan kehittäminen vahvistaisi myös kuntien tietoon perustuvaa päätöksentekoa, Tikkinen toteaa. 

Sivista teki kuulemisessa sivistysvaliokunnalle lausumaehdotuksen, joka edellyttäisi opetus- ja kulttuuriministeriötä käynnistämään valmistelun kuntien oman tuotannon kustannusten laskemisesta ja julkaisusta kansallisesti yhtenäisellä tavalla. 

Lisätietoja:   

• Annakaisa Tikkinen, johtava asiantuntija
  annakaisa.tikkinen@sivista.fi, 040 356 6082