Heikki Kuutti Uusitalo: Sivistyksen vastalääkkeitä polarisaatioon

Kaipaan mennyttä aikaa, jolloin politiikka oli tylsää. Ei tunnu olevan kovin kauan siitä, kun moni ajatteli, että ”puolueiden välillä ei ole eroja”. Nykypäivän politiikassa nimittäin säpinää ja eroja ääripäiden välillä on enemmän kuin tarvittaisiin.   

Polarisaatio kasvaa – ja sitä ruokitaan. Ääri-ilmiöt vahvistuvat – ja niitä voimistetaan. Esimerkiksi Suomen eduskunnan penkeiltä löytyy nyt kansanedustajia, joille toisen tahallinen loukkaaminen on viestintäkeino muiden joukossa. Toisaalta sieltä löytyy myös tahallaan loukkaantuvia – siis ihmisiä, jotka näkevät pahansuopuutta sielläkin, missä sitä ei alun alkaen ollut.  

Polarisaatio on muutosvoima, jota vastaan voi taistella vain sivistyksen keinoin.  Sivistykseen kuuluu pyrkimys toisen ihmisen kunnioittamiseen ja halu ymmärtää sitä, mitä ei tunne. 

Näitä periaatteita voisi soveltaa myös poliittisessa ja yhteiskunnallisessa keskustelussa.  Me teologisen koulutuksen saaneet voisimme kutsua tätä hermeneuttiseksi menetelmäksi. 

Teologian tutkimuksessa mielenkiinto kohdistuu usein jo kuolleiden henkilöiden ajatuksiin, jotka välittyvät vain heidän kirjoituksistaan. Ei ole mahdollista vaatia kirjoittajaa muuttamaan käsityksiään tai pyytää lisäselvitystä. On luotettava siihen, että ajattelija on ajatuksiaan paperille laittaessaan ollut vakuuttunut viestinsä oikeellisuudesta ja tärkeydestä.  

Voisiko tätä menetelmää kokeilla yhteiskunnallisessa keskustelussa? 

Lähtökohtana kunnioitus ja hyväntahtoisuus 

Oletetaan ensinnäkin vilpittömästi, että jokaisen ihmisen maailmankuva on sisäisesti looginen kokonaisuus. Meillä kaikilla on käsityksiä ja arvoja, joiden mukaisesti teemme valintoja.  

Maailmankuva on ikään kuin rakennus, joka seisoo tietynlaisella maaperällä. Jokainen talo on rakennettu oman logiikkansa mukaisesti suljettuine tai avattuine ovineen, ikkunoineen ja pohjaratkaisuineen. 

Usein suhtaudumme ikäihmisiin tämän ajatusmallin mukaisesti: emme ole välttämättä seniorikansalaisen kanssa asioista samaa mieltä ja saatamme pitää joitain tämän maailmankuvan rakennuspalikoista vanhentuneina tai väärinä, mutta silti kunnioitamme kokonaisuutta.  

Toinen periaate on hyväntahtoisuus. Oletetaan, että jos toiselta ihmiseltä meille päin välittyvä maailmankuva vaikuttaa epäloogiselta tai väärältä, kyseessä on ensisijaisesti oman ymmärtämisemme rajoittuneisuus; toissijaisesti kyseessä on ilmaisun epäselvyys.  

Hyväntahtoinen tulkinta tarkoittaa, että henkilön järjen tai päättelykyvyn kyseenalaistamisen sijaan ajattelemme, että emme ole pystyneet ymmärtämään tämän maailmankuvaa oikein.  

Tällöin työkaluna vuorovaikutuksessa on oltava kysymys eikä väite. Kysy siis toiselta: Jos ajattelet tuosta noin, miksi ajattelet tästä toisesta asiasta näin?   

Oman epätäydellisyyden tiedostaminen kuuluu sivistykseen 

Uskon, että yllä kuvaamieni kahden periaatteen omaksuminen voisi auttaa torjumaan polarisaatiota. Ainakin se vie pohjan toisin ajattelevien demonisoinnilta.  

Minulla on todennäköisesti aika erilainen arvomaailma kuin vaikkapa jollakin konservatiivisista mielipiteistään tunnetulla poliitikolla. Luulen, että kuitenkin pystyisimme tunnistamaan kummankin maailmankuvassa yhteisiä elementtejä. Meillä on samanlaisia pilareita, vaikka olemme rakentaneet niiden päälle eri näköisen talon.  

Kummankaan meidän ei tarvitse romuttaa omaa taloamme voidaksemme löytää asioita, joista olemme samaa mieltä ja joissa voimme tehdä yhteistyötä. Tämä tarkoittaa, että sivistysalan edunvalvonnan ja vaikuttamistyön ammattilaisena tunnistan kysymyksiä, joissa voin auttaa päätöksentekijää tekemään parempia päätöksiä tämän omista lähtökohdista. 

Toisen erilaiset arvot ja ideat eivät ole minulle uhka, kun oma maailmankuvani on riittävän jämäkällä pohjalla. Tuo jämäkkyys syntyy sivistyksen antamasta tiedosta ja ymmärryksestä. Toisaalta sivistykseen kuuluu myös se, että olen aina valmis tarkistamaan omia käsityksiäni, sillä tietoisuus omasta epätäydellisyydestä on sen tärkeä osa.  

Kun ensi kerralla näet tai kuulet poliitikon mediassa esittävän jotain, mitä et itse voi hyväksyä, kokeile kiukkuisen puuskuttamisen sijaan pohtia, miten tuo ihminen itse selittäisi ja perustelisi näkemyksensä.  

Muutosvoimat -blogisarjassa Sivistan asiantuntijat ja muut kirjoittajat käsittelevät yhteiskunnallisia ilmiöitä, niiden luomia haasteita ja mahdollisia ratkaisuja oman toimialansa ja työnsä näkökulmasta.