Heikki Kuutti Uusitalo: Pride-viikko: Sivistys ei syrji vaan syleilee erilaisuutta

Minulla on ilo olla töissä paikassa, jossa sivistys-sanaa pyöritellään joka päivä; onhan työnantajan nimikin Sivistysala. Pride-viikko toi mieleeni yhden näkökulman lisää. Pride-tapahtumissa juhlitaan ja puolustetaan yhdenvertaisuutta ja monimuotoisuutta. Eivätkö nämä aatteet olekin aivan sivistyksen ytimessä?  

Mitä tulee erilaisuuteen, diversiteettiin, syrjimättömyyteen ja yhdenvertaisuuteen, mielestäni sivistys aatteena syleilee niitä kaikkia. 

Miksi pridea tarvitaan? 

Pride-liikkeen alkuaskeleet otettiin vuonna 1969, kun newyorkilaisen Stonewall-homobaarin asiakkaat nousivat vastarintaan poliisin jatkuvan ahdistelun ja syrjivän lainsäädännön vuoksi. Stonewallin tapahtumissa oli myös väkivaltaisia piirteitä. Pian liike kuitenkin muuttui rauhalliseksi, poliittiseksi ja maailmanlaajuiseksi. Yksi muisto lähtökohdista on se, että Berliinin pride tunnetaan nimellä Christopher Street Day Stonewall-baarin sijainnin mukaan. 

Prideen kuuluu siis poliittinen ulottuvuus, jossa vaaditaan oikeuksia ja tehdään omaa yhteisöä näkyväksi. Aiemmat seksuaalisen yhdenvertaisuuden edistäjät kampanjoivat yrittäen näyttää mahdollisimman tavallisilta ja hyväksyttäviltä. Pride-liikkeessä kaduille lähdettiinkin räväkästi, iloisesti ja häpeilemättä. Vakava poliittinen viesti ja karnivalistinen meno tuottivat ainutlaatuisen cocktailin.  

Suomen Helsingissä pride-viikosta on tullut valtavirtaa. Merkittävät toimijat, kuten vaikka oma työpaikkani Eteläranta 10, liputtavat sateenkaarilipuin. Silti samaan aikaan vielä nytkin Suomessa pride-lippuja revitään luvatta alas julkisista ja jopa yksityisistäkin lipputangoista. Tämä tieto minusta sisältää jo itsessään vastauksen siihen toisinaan esitettyyn kysymykseen, tarvitaanko pridea vielä. 

Diversiteetti auttaa laajentamaan omia näkökulmia 

Minusta on selvää, että sivistykseen kuuluu aina samanaikaisesti arvostava ja utelias suhtautuminen toiseuteen – siihen, mikä on uutta ja erilaista verrattuna itseeni ja minulle tuttuihin ihmisiin tai asioihin.  Kunnioittava asenne on välttämätön, sillä uteliaisuus ilman arvostusta voi olla vain tirkistelynhalua tai pällistelyä.  

Sivistynyt toimija näkee, että erilaisuus antaa mahdollisuuden katsoa asioita toisesta perspektiivistä. Diversiteetti tuo elämään, työhön ja opiskeluun rikkautta, joka syntyy erilaisten näkökulmien kohtaamisesta. Kaikesta ei tarvitse olla samaa mieltä eikä kaikesta tarvitse pitää, mutta elämän monimuotoisuus voi saada meidät näkemään oman taustamme rajoituksia.  

Erilaisten ihmisen kohtaaminen voi saada meidät jopa kyseenalaistamaan omat lähtökohtamme – ja se jos mikä on sivistynyttä.  

Diversiteetin edistäminen on myös hyvää henkilöstöpolitiikkaa. Varsinkin yrityksissä, joissa tehdään innovaatioita ja luodaan uutta, tiedetään, että uusia ideoita ja ratkaisuja syntyy paremmin ja enemmän kun ihmisten taustat ovat monipuoliset ja ilmapiiri on turvallinen ja syrjimätön. Sama taitaa päteä oppilaitoksiin ja korkeakouluihin. Voisiko diversiteetin edistäminen olla myös hyvää koulutuspolitiikkaa?