Piia Alvesalo: Kaipaan meiltä aikuisilta tasapainoista keskustelua työelämästä ja elämästä

Muistatko vielä, kun lapsena haaveilit tulevaisuuden ammatistasi? Ja muistatko, miten nuorena haave muuttui toiveeksi tai huoleksi siitä, mikä minusta aikuisena tulee? Joillakin luokkakavereilla oli aina vastaus valmiina, suurelle osalle kysymys aiheutti kuitenkin lisää kysymyksiä, eikä sitä aina aktiivisesti tullut pohtineeksi, kun omaan teinimaailmaan mahtui niin paljon muutakin kiinnostavaa. 

Me kaikki haluamme löytää oman paikkamme 

Olin tilaisuudessa, jossa keskusteltiin nuorista ja työelämästä. Esillä oli huolestuttavia uutisia. Nuoret pelkäävät jo ennen työelämään astumista sen kuormittavuutta ja sitä, etteivät löydä omaa paikkaansa. Selvitykset ja tutkimukset yhdistettynä pieneneviin ikäluokkiin antavat aihetta pysähtyä asian äärelle. Inhimillisestä näkökulmasta puhumattakaan. Me kaikki haluamme löytää oman paikkamme, olla osana yhteiskuntaa, saada oppia uutta ja tehdä mielekästä työtä.   

Ei ole erillistä työelämää, on vain elämää 

Tilaisuudessa oli esillä hyvä esimerkki siitä, miten monisyisestä ja samalla yksikertaisesta asiasta on kyse. Opintojen ja työelämän välimaastossa seikkaileva nuori oli itse havainnut, että hei, työelämä on osa muuta elämää! Se ei ole kaikesta muusta arjesta irrallaan olevaa, vaan kuuluu tärkeänä osana tavalliseen elämään. Siksi onkin oleellisen tärkeää, että lapset ja nuoret saavat kattavasti tietoa ja ennen kaikkea pääsevät kesätöiden ja erilaisten harjoitteluiden kautta näkemään mahdollisimman monia työpaikkoja ja ammatteja, tutustumaan erilaisiin työyhteisöihin. Kokemalla sellaista, mikä on tuntunut aluksi vieraalta ja kaukaiseltakin, tulee se pala palalta osaksi normaalia arkea ja kynnys madaltuu. 

Rehellistä puhetta onnistumisista ja epäonnen hetkistä 

Omien kokemusten rinnalla erittäin tärkeä rooli on myös nuorten vanhemmilla, kaveripiirillä ja koululla. Millaisia kokemuksia muilta löytyy, mitä näkemyksiä opiskelusta ja ammateista, mitä mahdollisuuksia on ja miten toiveita voi saavuttaa. Työelämä ei ole mikään yksittäinen kaikille samankaltainen ilmiö, vaan koostuu valtavasta määrästä työpaikkoja, erilaisten työyhteisöjen kulttuureista ja monesta muusta tekijästä. Onnistumisten lisäksi on mielestäni hyvä, että tuodaan esiin myös sellaisia jaksoja omasta työstä ja elämästä, kun kaikki ei ole mennyt ihan putkeen. Avoimuus ja rehellisyys on tärkeää. Että joskus tekee vääriä valintoja tai kaikki ei ole sujunut omien toiveiden mukaan jostain muusta syystä. Ja että on ihan ok, jos ei aina tiedä, mihin ammattiin tähtää tulevaisuudessa. Ei sitä moni muukaan ole aina tiennyt. Ja jos ei ole suunnatonta intohimoa tietylle alalle, niin etsi itselle lähin kiinnostuksen kohde ja seuraa myös hieman, mitä työmarkkinoilla tapahtuu, mitä siellä tarvitaan. Vaihtoehtoja on, tietoa kannattaa etsiä ja pyytää apua, keskustella ja kuunnella. 

Millaista työelämäpuhetta olisit itse nuorena toivonut? 

Jos olisin nuori tässä ajassa, niin ehkä työelämä tuntuisi itsestäkin pelottavalta. Julkinen keskustelu keskittyy pitkälti työelämän negatiivisiin puoliin. Otsikoissa näkyvät huolet ja ongelmat. Tietenkin niistäkin pitää puhua, mutta joskus tuntuu, että tasapaino puuttuu. Suuri osa ihmisistä viihtyy työssään, tuntee työn imua ja on todella innostunut siitä, että saa kehittää osaamistaan, tehdä tärkeäksi kokemaansa työtä mukavien työkaverien kanssa. Joskus luonnollisesti joku asia ottaa pattiin, kuten elämässä muutenkin, mutta hyvä ei saa jäädä sen alle. Kaipaankin meiltä aikuisilta tasapainoista keskustelua työelämästä. Että ei jäädä jumiin negatiiviseen, ei uhriuduta tai haukuta toisia somessa eikä seminaareissa. Kyynistä naljailua osaavat kaikki harrastaa, rakentavaa keskustelua soisi kuulevan enemmän. Ei siis maalata uhkakuvia ja pelotella nuoria ihmetellen sitten, miksi työelämä huolestuttaa heitä. Heitetään hetkeksi dramatiikka ja tunteiden kiukkupalo romukoppaan ja hengähdetään. Mietitään tovi, mikä oli nuorena oma tulevaisuuden toiveammatti, tai jokin häivähdys siitä. Ja mietitään, millaista puhetta olisi siitä silloin toivonut, minkälaista tietoa olisi toivonut saavansa?  

Viisaiden sanojen voima 

Jos me jatkuvasti keskitymme siihen, mikä on huonosti ja tuomme esiin vain negatiivisia asioita, ruokkii se negatiivisuuden kehää, emmekä osaa enää nähdä, miten hyvin asiat meillä loppujen lopuksi ovat. Niin työelämässä kuin elämässä ylipäätään. Sanoilla on tässäkin suuri merkitys, käytetään niitä viisaasti.