Timo Aro: Työ- ja koulutusperäinen maahanmuutto ei ole ongelma, vaan ratkaisu!

Alueiden välinen kilpailu kiristyy niukkenevista resursseista. Niukkenevat resurssit liittyvät talouteen, väestönkehitykseen ja inhimilliseen pääomaan. Kilpailu inhimillisestä pääomasta taas liittyy kotimaisten ja ulkomaalaisten opiskelijoiden paikkavalintoihin, valmistuneiden alueelliseen sijoittumiseen tutkinnon suorittamisen jälkeen ja yritysten osaavan työvoiman saatavuuteen.

Maahanmuuton merkitys korostuu koko maan ja alueiden kilpailukyvyssä. Kaikki maakunnat, seutukunnat ja lähes kaikki kunnat saavat muuttovoittoa maahanmuutosta. Maahanmuuttajien jatkomuutot Suomessa ovat kuitenkin kantaväestöä keskittymishakuisempia. Suurin osa muuttovirroista kohdistuu Helsingin seudulle ja vähäisessä määrin Turun ja Tampereen seuduille. Pääkaupunkiseudulla asuu lähes yhtä paljon maahanmuuttajia kuin yhteenlaskettuna kaikissa muissa Suomen kunnissa.

Lisääntynyt maahanmuutto on onnenpotku Suomelle

Suomen väestö- ja ikärakenteen kannalta on onni, että koulutus- ja työperäinen maahanmuutto on kasvanut merkittävästi viime vuosina. Lisääntyneen maahanmuuton ansiosta työikäisen väestön määrä on kääntynyt jälleen nousuun vuosien 2010–2021 yhtäjaksoisen supistumisen jälkeen. Lisääntynyt maahanmuutto tasapainottaa myös ajan kanssa heikentyneitä huoltosuhteita.

Maahanmuuton merkitys on myös äärimmäisen tärkeä eläkejärjestelmän ja -rahoituksen kannalta. Kaksi esimerkkiä kertoo paljon. Ensiksi, Eläketurvakeskuksen kehityspäällikkö Heikki Tikanmäki on tehnyt laskelman, jonka mukaan noin 10 000 henkilön pysyvä lisäys nettomaahanmuutossa vuositasolla vastaisi noin miljardin euron vähennystä työeläkemaksuihin. Se tarkoittaisi yhtä prosenttiyksikköä matalampia työeläkemaksuja.

Toiseksi, TEM:in laskelmien mukaan työperäisen maahanmuuton pysyvä kasvaminen 10 000 henkilöllä voisi vähentää kuuluisaa kestävyysvajetta noin 0,5 %-yksiköllä suhteessa bruttokansantuotteeseen.

Koulutusperäinen maahanmuutto ennätyksellisellä tasolla

Sanna Marinin hallitus asetti syksyllä 2021 kunnianhimoisen tavoitteen kaksinkertaistaa työperustainen ja kolminkertaistaa koulutusperustainen maahanmuutto vuoteen 2030 mennessä. Tavoite vaikutti mahdottomalta unelmahötöltä vielä vuonna 2021. Myönnän: olin väärässä monen muun tavoin. Vuosien 2022–2024 kehitys osoittaa päämäärän olevan realistinen.

Koulutusperäisen maahanmuuton luvut ovat nousevalla uralla. Suomen korkeakouluissa oli yhteensä noin 31 800 ulkomaalaista tutkinto-opiskelijaa vuonna 2023. Ulkomaiset tutkinto-opiskelijat jakautuivat lähes tasan tiede- ja ammattikorkeakoulujen välille. Ulkomaalaisten tutkinto-opiskelijoiden määrä kaksinkertaistui korkeakouluissa vuosina 2010–2023.

Vuoden 2024 osalta on käytettävissä tammi-syyskuun tiedot. Viesti on positiivinen. Opiskelijoiden maahanmuutto on noussut ennätyksellisellä tasolla. Migrin tilastojen mukaan tammi-syyskuussa jätettiin noin 12 000 opiskelijoiden oleskelulupahakemusta EU-maiden ulkopuolelta. Hakemusten määrä nousi yhdeksällä prosentilla verrattuna viime vuoden vastaavaan aikaan. Opiskelijoiden hakemusmäärä on jo yli kaksi kertaa suurempi kuin ennen koronakriisiä. Opiskelijoiden lähtömaat painottuvat vahvasti Etelä-Aasian maihin. EU-maista tuli noin 1 100 rekisteröintihakemusta. Eniten hakemuksia jättivät Saksan, Ranskan ja Italian kansalaiset.

Suomen houkuttelevuutta kansainvälisten opiskelijoiden suhteen on lisännyt vuonna 2022 tehdyt muutokset opiskelija- ja tutkijalakiin. Tulevan vetovoiman kannalta on iso kysymysmerkki, miten Petteri Orpon hallitusohjelman linjaus EU- ja ETA-maiden ulkopuolisten opiskelijoiden lukukausimaksujen täyskatteellisuudesta ja muut kiristykset vaikuttavat kehitykseen. Hallituksen esitys yliopistolain ja ammattikorkeakoululain muuttamisesta on annettu eduskunnan käsiteltäväksi toukokuussa 2024.

Huippuosaajat eivät ole löytäneet Suomeen

Työperäisen maahanmuuton osalta Migrin tilastot tammi-syyskuun osalta eivät ole yhtä mairittelevat. Työperäinen maahanmuutto on jatkunut edelleen tasaisena, mutta hakemuksia on jätetty 5 prosenttia vähemmän kuin viime vuonna vastaavaan aikaan. Eniten hakemuksia on jätetty Thaimaasta, Filippiineiltä, Intiasta, Kiinasta ja Vietnamista.

Jos saa olla huolissaan, huoli liittyy etenkin erityisasiantuntijoihin. Huippuosaajien hakemuksia on jätetty tammi-syyskuussa vain 978 eli noin neljänneksen vähemmän kuin viime vuonna. Lisäksi hakemuksista noin 70 prosenttia on keskittynyt vain yhteen maakuntaan eli Uudellemaalle. Erityisasiantuntijoiden hakemusmäärä on jäämässä tänä vuonna jopa kaksi kertaa alhaisemmalle tasolle kuin ennen pandemiaa.

Suomen vetovoima maahanmuuttomaana on historiallisesta näkökulmasta ennätyksellisellä tasolla. Vetovoiman ohella on ensiarvoisen tärkeää panostaa jatkossa kaikin tavoin pitovoimaan eli tulijoiden jäämiseen, kotoutumiseen ja työllistymiseen Suomeen. Kyse ei ole vain koulutuksesta, tutkinnoista ja työstä, vaan kaikesta muusta mitä jää koulutuksen ja työn ulkopuolelle. Tiivistettynä kyse on siitä, että tulijat kokevat olevansa tervetulleita Suomeen.

Summa summarum: työ- ja koulutusperäinen maahanmuutto ei ole ongelma, vaan ratkaisu!