Helsingin yhteislyseossa monikulttuurisuus on voimavara ja luonnollinen osa arkea

Monikulttuurisuus on tullut kouluihin jäädäkseen. Vuonna 1908 perustettu Helsingin yhteislyseo (HYL) on lukion ja peruskoulun muodostama kokonaisuus Helsingin Kontulassa ja siellä opiskelee yhteensä noin 790 oppilasta. Koulun oppilaista merkittävällä osalla on äidinkielenään muu kuin suomi.  

Monikulttuurisuus näkyy ja kuuluu koulun arjessa. Käytävillä kuulee vähintään 30 erilaista kieltä.  

– Olen itsekin oppinut jatkuvasti uutta niin eri kielistä kuin kulttuureista, sanoo koulua usean vuoden ajan johtanut rehtori Jussi Sutinen. 

Vastoin julkisuudessa esiintynyttä kuvaa, muuta kuin suomea äidinkielenään puhuvat oppilaat ja opiskelijat menestyvät hyvin opinnoissaan.

–  Valtaosa peruskoulun päättäneistä maahanmuuttajataustaisista oppilaistamme suorittaa opintonsa hienosti loppuun, saa päättötodistuksen ja jatkaa joko ammatilliseen koulutukseen tai lukioon. Kuten oppilaistamme kaiken kaikkiaan, osa tarvitsee enemmän tukea ja osa pärjää loistavasti. Meidän lukiossamme 15-20 prosentilla opiskelijoista on äidinkielenään muu kuin suomi, kertoo Sutinen. 

Koulun vahvuutena on sujuva arki, jossa oppilas on oppilas, eikä taustojen perään kysellä. 

– Velvollisuutemme kouluna on kohdella kaikkia tasavertaisesti ja antaa samat mahdollisuudet yksilöiden erilaisuudet huomioiden. Nuori haluaa useimmiten olla kuten muut, olla osana ryhmää, eikä erilaisuutta haluta tuoda esiin. Lukioikäisenä identiteetti usein vahvistuu ja oppilas saattaakin haluta korostaa erilaisuuttaan. Menemme aina oppilaan ehdoilla, Sutinen korostaa.  

Kielen avulla sopeudutaan yhteiskuntaan  

HYLin opetuskieli on suomi. Toisilla se sujuu paremmin, toisten täytyy tehdä oppimisen eteen enemmän töitä. Koulussa toimii päätoiminen suomi toisena kielenä –opettaja. 

Sutisen mukaan onnistumisen ja haasteiden välimaastossa vaikeaa on niillä nuorilla, jotka ovat yläkouluiässä muuttaneet Suomeen ja tulleet kouluun. Vuoden valmistavan opetuksen jälkeen he jatkavat usein lähikoulussaan. Yläkoulutaival voi olla kivikkoinen. 

– Kieli on se juttu, jolla sopeudutaan yhteiskuntaan. Nuorelle tuottaa vaikeuksia, jos suomea ei omaksu suhteellisen nopeasti. Enkä puhu vain opinnoista, vaan koko yhteiskunnasta. Jos jää marginaaliin, se voi aiheuttaa lieveilmiöitä. Koetaan ulkopuolisuutta kaikessa. Juuri kielen ja kulttuurin oppimisessa koulun merkitys korostuu, sanoo Sutinen. 

– Suomeen tulemisen ja koulun aloittamisen vaiheessa pitäisi tehdä enemmän sen eteen, että nuori voi integroitua suomalaiseen kulttuuriin ja löytää kavereita. Kun ei ymmärrä kieltä, on vaikea päästä mukaan mihinkään. Ja on vaikea jaksaa käydä koulua, jos ei ymmärrä mitään. 

Koulun pitää olla itse aktiivinen ja käydä vuoropuhelua perheiden kanssa 

Muihin kieliryhmiin kuuluvien perheiden kanssa tehtävä yhteistyö on HYLissä luonnollinen osa kouluarkea. Etenkin, jos oppilaalla on koulunkäynnissä hankaluuksia, on ehdottoman tärkeä tarttua asiaan ja kutsua perheet nopeasti kouluun keskustelemaan. HYLissä on havaittu, että tulkkien käyttö helpottaa vuorovaikutusta, koska väärinymmärrysten mahdollisuus on valtava. 

–  Hyvä vuorovaikutus koulun ja perheiden välillä on ensiarvoista. Vanhemmat ovat usein erittäin kiinnostuneita lastensa koulunkäynnistä ja arvostavat, jos koulu on yhteydessä, kertoo Sutinen. 

Lähes poikkeuksetta eri kielten ja kulttuurien edustajat ymmärtävät, mikä arvo koulutuksella on. Suomalaista koulutusta varhaiskasvatuksesta korkeakoulutukseen arvostetaan, maksuttomuus ja erilaiset tukimuodot saavat kiitosta.  

– Koulutuksen arvostus on kovaa luokkaa kaikissa kieliryhmissä, joita koulussamme on edustettuna. Hyvä koulutus ja mahdollisuus oppimiseen ei ole itsestäänselvyys kaikille. 

Moni asia on yksilökysymys, eikä liity kieli- tai kulttuuritaustaan 

HYLillä on perheiden lisäksi hyvät yhteistyösuhteet ympäröiviin yhteisöihin, esimerkiksi islamilaiseen yhdyskuntaan, jonka kanssa käydään vuoropuhelua muun muassa rukous- ja paastoasioista. Myös muiden maahanmuuttajayhdistyen kanssa tehdään yhteistyötä. Yhteisöt ovat kiinteitä, tieto leviää hyvin ja asioiden hoitamisessa autetaan toinen toisia. Keskustelua käydään esimerkiksi siitä, miten koulussa toimitaan ja käyttäydytään. Lisäksi tuodaan esiin, että koulu puuttuu ajoissa, jos tarve vaatii.  

– Kun meille tulee uutta henkilökuntaa, niin itsekin oivallamme, miten pitkälle moni asia on meillä mietitty. Itse on tullut vähän sokeaksi, kun meille on ollut vuosikausia normaalia, että koulussamme on moninainen porukka ja kaikki otetaan huomioon. On tärkeä muistaa, että moni asia on yksilökysymys, eikä liity kieleen tai kulttuuritaustaan, toteaa Sutinen.  

Myös Helsingin kaupungin nuorisotoimen kanssa tehtävästä yhteistyöstä on positiivisia kokemuksia. 

– Osa nuorista, niin suomea tai muuta kieltä äidinkielenään puhuvista, ajautuu ongelmiin. Ennaltaehkäisevää työtä tarvitaan. Siksi myös nuorisotoimi ja poliisi ovat meille luontaisia kumppaneita, jotta olemme kartalla siitä, mitä koulun ulkopuolella tapahtuu, Sutinen sanoo. 

Monikulttuurisuuskeskustelun kiinnostava piirre on, että Suomessa useamman polven edustajia sanotaan edelleen maahanmuuttajaksi. 

– Täällä syntyneet lapset ja nuoret ovat osa suomalaista yhteiskuntaa. He haluavat käydä koulua, opiskella ja löytää töitä. Usein he puhuvat täydellistä suomea. Se, että he kokevat olevansa myös toisen kulttuurin edustajia, on kansainvälisyyttä. Se, että ymmärrämme muita kulttuureita, on Suomelle mahdollisuus. Maahanmuuttajanuoret ovat käyttämätön voimavara, kun puhutaan kansainvälisestä Suomesta, korostaa Sutinen lopuksi.