Tilastokeskuksen tuore väestöennuste – maahanmuutto ylläpitää toistaiseksi väkiluvun kasvua

Tilastokeskuksen tuorein väestöennuste jatkaa samoilla linjoilla vuonna 2021 ilmestyneen vastaavan ennusteen kanssa: syntyvyys on ennätyksellisen matalaa. Pitkittyessään tällä kehityskululla tulee olemaan pysyvä vaikutus väestörakenteeseen.  

Nykyisellä syntyvyydellä alle 15-vuotiaita olisi vuonna 2070 enää 700 000 ja 65 vuotta täyttäneitä olisi saman vuoden lopussa kaksi miljoonaa. 

Toisaalta viime vuosien nettomaahanmuutto näyttää tilastojen valossa ylläpitävän väestön kasvua – ennusteen mukaan väkiluku pysyisi kasvussa 40 000 henkilön vuosittaisella nettomaahanmuutolla.  

Nettomaahanmuuttoon liittyy kuitenkin paljon epävarmuutta, sillä tilastoissa on otettava huomioon muun muassa Ukrainan sodan vaikutukset maahanmuuton kasvuun. 

– Väestöennuste kertoo karun totuuden siitä, kuinka suomalaisten huoltosuhde on heikkenemässä merkittävästi ilman maahanmuuttoa. Samaan aikaan yritykset kaipaavat kipeästi kansainvälisiä osaajia. Suomen pitää olla hyvä maa tulla töihin, opiskelemaan, opettamaan ja tutkimaan. Tähän voimme kaikki osaltamme vaikuttaa, kommentoi Sivistan toimitusjohtaja Susanna Niinistö-Sivuranta.  

Oletettu maahanmuuton taso tulisi lykkäämään työikäisen väestön notkahdusta, mutta se ei estäisi tulevaisuudessa tapahtuvaa väestörakenteen muutosta, jossa työikäisen väestön ja lasten osuus supistuu ja vanhusväestön osuus kasvaa.  

Alueelliset eroavaisuudet altistavat polarisaatiolle 

Alueiden demografiset erot ovat ennusteen mukaan suuria. Nykyisellä syntyvyyden tasolla Suomessa olisi vuonna 2035 enää 18 kuntaa, joissa syntyneitä on enemmän kuin kuolleita. Kehityksen jatkuessa väkiluvun ennustetaan kasvavan vuoteen 2045 mennessä 8 ja vähenevän 11 maakunnassa.  

Ennusteen mukaan suurimmat väestötappiot koettaisiin Kymenlaaksossa, Etelä-Savossa ja Kainuussa, ja suurin väestönkasvu tapahtuisi Uudellamaalla ja Pirkanmaalla.  

– Alueelliset eroavaisuudet väestörakenteen kehityksessä on otettava huomioon sivistysalan ja osaajatarpeiden ennakointityössä. Näiden vaikutusten huomioiminen on myös olennaista alan lainsäädäntöä kehitettäessä – alueiden eriytyessä samat ratkaisut toimivat yhä heikommin kaikkialla, Niinistö-Sivuranta toteaa.