Etla nostaa koulutuksen kasvun ytimeen, mutta keinot tietopohjan vahvistamiseksi eivät vakuuta

Elinkeinoelämän tutkimuslaitos Etla asettaa Suomi 2051 -juhlakirjassaan kunnianhimoisen tavoitteen: Suomen pitäisi saavuttaa pysyvästi muiden Pohjoismaiden elintaso seuraavien 25 vuoden aikana. Kirja tarjoaa lähes viisikymmentä ehdotusta työn määrän ja osaamistason nostamiseksi, kannustimien korjaamiseksi ja julkisen sektorin kehittämiseksi. 

Mukana on sekä helposti kannatettavia ehdotuksia että rohkeita avauksia yksityisrahoitteisesta yliopistosta maksuttoman koulutuksen kohdentamiseen. Tabujen haastaminen kuuluu yhteiskunnalliseen keskusteluun. Samalla on tärkeää erottaa hyvin perusteltu ongelma ja sen ratkaisemiseksi ehdotettu keino. 

Suomen kasvu syntyy koulutukseen panostamalla 

Juhlakirjan suuri ansio on, että koulutus nähdään pitkäjänteisen talous- ja kasvupolitiikan keskeisenä osana. Koulutus vahvistaa työllisyyttä, tuottavuutta ja osallisuutta sekä vähentää eriarvoisuutta. 

Koulutuksesta säästäminen voi helpottaa julkista taloutta hetkellisesti, mutta heikentää osaamista ja kasvuedellytyksiä pitkällä aikavälillä. Etla nostaa perustellusti esille tarpeen lisätä korkeakoulutusta, parantaa koulutukseen pääsyä ja tarjota joustavia mahdollisuuksia osaamisen täydentämiseen. Koulutuspaikkojen rinnalla tarvitaan ohjausta ja oppimisen tukea niille, joiden tie tutkintoon on muita vaikeampi. 

Etlan tavoin pidämme tärkeänä myös kokeilukulttuuria. Kaksivuotisen esiopetuksen kokeilu osoitti, kuinka uudistuksista voidaan hankkia tietoa ennen valtakunnallisia ratkaisuja. Merkittäviä uudistuksia pitää valmistella kokeillen, arvioiden ja tarvittaessa suuntaa muuttaen. 

Parempaa tietoa nykyjärjestelmää kehittämällä ja voimavarat opetukseen 

Etla nostaa aiheellisesti esille koulutuksen arvioinnin ja koulutuspolitiikan tietopohjan. Ilman luotettavaa tutkimusnäyttöä uudistukset voivat jäädä tehottomiksi tai johtaa tarkoittamattomiin seurauksiin. Suomessa ei kuitenkaan lähdetä tyhjästä. Nykyinen arviointijärjestelmä tuottaa jo paljon arvokasta tietoa, ja sitä voidaan kehittää ilman uusia raskaita järjestelmiä.

Karvi tarjoaa vahvan pohjan koulutuksen arvioinnille 

Etla kirjoittaa, ettei Kansallinen koulutuksen arviointikeskus Karvi tuota nykyisellään päätöksenteolle riittävän luotettavaa tai vaikuttavuuden arviointiin soveltuvaa tietoa. Väite perustellaan OECD:n vuonna 2024 julkaisemalla ulkoisella arvioinnilla, mutta OECD:n arvio ole yhtä jyrkkä kuin väitetään. 

OECD kuvaa Karvia arvostetuksi, uskottavaksi ja puolueettomaksi toimijaksi. Sen arvioinnit ovat edistäneet laatukulttuuria, tuottaneet arvokasta tietoa koulutuksen kehityksestä ja auttaneet koulutuksen järjestäjiä kehittämään toimintaansa. 

OECD tuo arvioinnissaan esiin myös kehittämiskohteita. Sen mukaan Karvin roolista koulutuspoliittisen päätöksenteon tukena ei vallitse yhteistä käsitystä, tehtävien määrä voi ajoittain ylittää käytettävissä olevat resurssit ja vaikuttavuuden arvioinnissa sekä aineistojen yhdistämisessä on parannettavaa. 

Etlan tulkinta menee siis pidemmälle kuin sen käyttämä lähde antaa aihetta. OECD tunnistamat kehittämiskohteet eivät tarkoita, että Karvin tuottama tieto olisi epäluotettavaa. Päinvastoin arvio osoittaa, että koulutuspolitiikan tietopohjaa voidaan vahvistaa rakentamalla Karvin jo tunnustettujen vahvuuksien varaan. 

Opettajatietoa nykyisiä tiedonkeruita kehittämällä 

Etla ehdottaa opettajarekisteriä ja opetuksen laadun valtakunnallista seurantaa. Kirjassa ei kuitenkaan osoiteta, miten rekisteri mittaisi opetuksen laatua tai mitä sellaista tietoa se tuottaisi, jota ei voitaisi saada nykyisiä tiedonkeruita kehittämällä. 

Valtakunnallisen rekisterin rakentaminen ja ylläpitäminen maksaisivat, ja tietojen kerääminen lisäisi koulutuksen järjestäjien hallinnollista työtä pysyvästi. Vastineeksi saataisiin lähinnä kuvailevaa tietoa opettajien määrästä ja koulutuksesta. 

Opettajatarvetta on voitu arvioida nykyistenkin tilastojen avulla, eikä ole olemassa yhtä kaikkiin tehtäviin soveltuvaa opettajapätevyyttä. Rekisteri ei osoittaisi koulutuspoliittisten ratkaisujen vaikutuksia, mittaisi opetuksen laatua tai toisi kouluihin yhtään uutta opettajaa. 

Opettajapulaan olemme esittäneet ratkaisuiksi riittäviä koulutusmääriä, joustavampia henkilöstömitoituksia ja hyviä työolosuhteita. Resurssit pitää käyttää näihin vaikuttaviin toimiin, ei kalliin ja tarpeettoman rekisterin rakentamiseen.

Oppimistietoa otosarvioinneilla ja tehtäväpankilla 

Etla ehdottaa perusopetukseen koko ikäluokkaa koskevia kansallisia kokeita. Järjestelmä vaatisi merkittävän investoinnin ja sitoisi koulujen henkilöstön työaikaa. 

Tuoreessa kasvatustieteellisessä tutkimuksessa analysoitiin 159 kansainvälistä tutkimusartikkelia. Kokonaisuus ei puolla kansallisten kokeiden käyttöönottoa. Tutkimuksissa tunnistettiin opetuksen kaventumista, kokeeseen opettamista, stressiä ja eriarvoistavia vaikutuksia.  

Taloustieteellisessä tutkimuksessa on esitetty myös myönteisempiä tulkintoja, mutta tutkimus ei osoita koko ikäluokan kokeita Suomen oloissa toimivaksi ja kustannustehokkaaksi ratkaisuksi. Myös Pohjoismaita ja Viroa koskeva vertailu osoittaa, etteivät kansalliset kokeet ole yksinkertainen vastaus oppimistulosten laskuun. 

Resurssit voisi olla järkevää käyttää nykyisen otosperustaisen arvioinnin kehittämiseen, kansalliseen tehtäväpankkiin ja nykyistä selkeämpiin arviointikriteereihin. Ennen kaikkea voimavarat tarvitaan opetukseen ja oppimisen tukeen. 

Etlan juhlakirja tekee tärkeän palveluksen nostaessaan koulutuksen Suomen kasvun edellytykseksi. Tavoite voi olla yhteinen, vaikka kaikki sen saavuttamiseksi ehdotetut keinot eivät vakuuttaisi. Juuri siksi kirja ansaitsee sekä kiitosta että kriittistä keskustelua.