Susanna Niinistö-Sivuranta: Mahdollisuus oppia luo hyvinvointia

Millä tavoin hyvinvointi laajasti ymmärrettävänä käsitteenä näyttäytyy Sivistan jäsenten toiminnassa? Entä miten se näkyy järjestön omassa työssä?

Näen, että koulutus ja mahdollisuus oppia ja opiskella on keskeinen hyvinvointia rakentava lähtökohta. Jäsenemme mahdollistavat erilaisten oppijoiden tulevaisuuspolkuja – ja se todellakin luo hyvinvointia! Mutta tämän lisäksi oppilaitoksissa on aivan ydintehtäviin kuuluvana (esim. urheiluopistot, taiteen perusopetus) sisältöjä, jotka vahvistavat hyvinvointia.

Järjestön omassa toiminnassa hyvinvointia rakennetaan monissa, joskus vaikeissakin, tilanteissa. Sivistan verkostot ovat laajat ja kohtaamme arjessa erilaisia ja erilaisista taustoista tulevia ihmisiä. Arvomme näyttäytyvät toiminnassamme. Esimerkiksi kunnioitus ja arvostus. Arvojen kautta syntyy hyvä tekemisen perusvire. Sekin luo hyvinvointia, että arvot tulevat todeksi.

Opetushallitus, Kuntaliitto ja Sivistan toteuttivat keväällä alan johtajille suunnatun kyselyn, jonka yksi tulos oli, että johtajat kokevat, ettei heillä ole tarpeeksi aikaa eikä osaamista työhyvinvoinnin johtamiseen. Mitä ajatuksia tämä herättää?

Oppimisen näkökulmasta hyvinvointi kumpuaa hyvästä arjesta. Siitä, että resurssit ovat kohdillaan, prosessit hiottu ja on aikaa yhteisölliselle pohdinnalle, luovuudelle ja uuden oppimiselle. Olen itse ollut mukana toteuttamassa pedagogisen hyvinvoinnin ohjekirjaa ja yksi keskeinen punainen lanka oppilaitoskontekstissa on mieltää hyvinvointi osaksi pedagogista toimintaa – siis sitä oppimisen arkea. Ei niin, että liimataan toiminnan päälle jotain hyvinvointia edistäviä kikkoja, vaan keskitytään siihen, että työhyvinvointia ja oppijoiden hyvinvointia edistetään kaikissa tilanteissa luomalla psykologista turvallisuutta, hyvää, avointa keskustelukulttuuria, yhdenvertaisuutta edistäviä käytänteitä ja osoitetaan arvostusta ja kunnioitusta toisen tekemistä kohtaan. Puututaan epäkohtiin. Johtajan tehtävä on myös systemaattisesti seurata työhyvinvoinnin tilaa sekä erilaisissa vuorovaikutustilanteissa että mittareiden kautta.

Hyvinvointi on teemana noussut esiin myös Sivistan muissa selvityksissä mm. jäsenille suunnattu barometri ja toimialakatsaus. Niiden perusteella opiskelijoiden tuki- ja hyvinvointipalvelujen tarve on kasvanut. Sivistan jäsenet ovat vastanneet tarpeeseen kasvattamalla panostuksia hyvinvointia tukeviin palveluihin. Miltä tämä kuulostaa?

On tärkeää, että oppilaitokset tekevät näkyvää hyvinvointityötä. Koen, että nuorten mielenterveydestä ja hyvinvoinnista pitää keskustella realistisesti, ja aidosti nähdä tähän aikaan liittyvät erityiset kuormittavuustekijät. Luotan ennen kaikkea tutkittuun tietoon ja siihen perustuvaan päätöksentekoon.

Hyvinvointia tukevista toimista on paljon tietoa. Toimia on hyvin erilaisia ja ne vaativat myös resurssia. Osaan hyvinvoinnin haasteita pystyy vaikuttamaan toimintaa kehittämällä ja esim. vuorovaikutuskulttuuria, kohtaamisia ja yhteisöllisyyttä vahvistamalla. Osaan liittyykin sitten jo suurempia taloudellisia panostuksia, kuten tiettyjen asiantuntijoiden rekrytoinnit (esim. opintoneuvojat, opintopsykologit). Palveluja suunnitellessa on tärkeää tietää todellinen tarve ja etsiä ne keinot, joita juuri siinä oppilaitoksessa on realistista ja hyödyllistä suunnata hyvinvoinnin tukeen.

Susanna Niinistö-Sivuranta täyttää 50 vuotta 30.8.